(Columbia 2005)
Laulaja-lauluntekijä Carly Simon on menestynyt kotimarkkinoillaan Yhdysvalloissa hyvin koko 34-vuotta kestäneen levytysuransa ajan. Suomessa hänet tunnetaan lähinnä muutamasta suuresta hitistään (You’re so vain, Nobody does it better, Coming around again & Let the river run), mutta on muuten jäänyt täällä aika tuntemattomaksi lauluntekijäksi.
Vaikka Simonin ura on perustunut lähes täysin hänen omien sävellystensä tulkinnalle, laulaa hän mielellään myös muiden säveltämiä viihdemusiikin helmiä. Viimeisten 15 vuoden aikana hän on julkaissut jo kolme pelkästään cover-kappaleille omistettua albumia. Viimeisin niistä on tämä Glenn Millerin jazzballadin mukaan nimetty albumi, jonka sävelet vievät kuulijan 30-50-lukujen Amerikkaan. Sävelmistä vastaavat Millerin lisäksi muun muassa Cole Porter, Richard Rodgers, Oscar Hammarstein II, Jerome Kern, George & Ira Gershwin ja Sammy Cahn.
Carly Simon on hyvä laulaja, ja tuottaja Richard Perry vastaa siitä että sovitukset ja soundit ovat uskollisia sille aikakaudelle millä nämä sävelmät ovat syntyneet. Paras tapa nauttia levystä on sulkea silmänsä ja kuvitella olevansa amerikkalaisessa yökerhossa, missä yhä varsin näyttävän näköinen laulajatar pitkässä iltapuvussaan laulaa viime vuosisadan ikivihreitä pienen orkesterin säestyksellä.
Valitettavasti illusio särkyy kun kuuntelija avaa silmänsä. Pelkästään levyltä kuultuna nämä kappaleet kuullostavat varsin yhdentekeviltä. Simon saattaa rakastaa tätä musiikkia, mutta tämä rakkaus ei välity näissä varsin tasapaksuissa tulkinnoissa.
Parhaimmillaan Carly Simon on ehdottomasti omien sävellystensä tulkitsijana ja niiden sisältämien tarinoiden kertojana. Ei tämäkään levy huono ole. Se sopii hyvin taustamusiikiksi tunnelmalliseen kynttiläiltaan. Jos haluaa tutustua Carly Simoniin paremmin, ovat hänen muut soololevynsä ja niistä kootut lukuisat kokoelmalevyt kuitenkin parempi vaihtoehto.
teksti: Mikko Suhonen