Jalkapalloilun siirtokorvausjärjestelmän viisivuotisella oikeustaistelullaan romuttanut Jean-Marc Bosman on kenties enemmän kuin kukaan muu vaikuttanut pelaajille maksettavien korvauksien nousemiseen pilviin, mutta miehelle itselleen voitto oikeussalissa merkitsi tappiota elämässä.
Bosmanin tarina alkoi varsinaisesti vuonna 1990, kun sivuraiteelle RFC Liégessa joutunut entinen Belgian nuorten maajoukkuekapteeni pyrki siirtymään Ranskaan sopimuksensa päätyttyä, mutta entinen seura vaati – tuolloisen käytännön mukaisesti – siirtokorvausta, jota uusi seura ei kuitenkaan suostunut maksamaan. Bosman veti asian oikeuteen ja aloitti koko jalkapalloilun mullistaneet prosessin.
Vuonna 1995 Bosman saattoi lopulta juhlia voittajana ja siitä lähtien sopimuksen päättyessä pelaajat ovat olleet vapaita siirtymään uuteen seuraan. Bosmanille itselleen taistelu muodostui kuitenkin kohtalokkaaksi. Halukkaita ottajia ”riskipelaajalle” oli oikeustaistelun aikana niukasti ja Bosman pelasi käytännössä ilmaiseksi kotimaassaan vielä muutaman vuoden 1990-luvun alussa ennen kuin joutui pakon edessä muuttamaan äitinsä autotalliin.
Voitto oikeudessa ei tuonut Bosmanille huikeita korvauksia, vaikka sitkeä huhu on näin väittänytkin siitä lähtien. Pelaajayhdistys FIFPro tuki pelaajaa tuntuvalla summalla, mutta tämä meni käytännössä kokonaan oikeuskuluihin ja miljoonaluokan korvaus on Bosmanin itsensä mukaan täysin tuulesta temmattu.
- Ihmiset luulevat minun tienanneen omaisuuden, mutta ”omaisuudellani” ei maksaisi edes Wayne Rooneyn päiväpalkkaa, Bosman totesi The Sunille viime vuonna.
Totuus on, että Bosmanin taistelu hyödytti ennen kaikkea hänen jälkeensä tulleita pelaajia, joille seurat ovat valmiita maksamaan huikeita korvauksia saadakseen nimen uuteen sopimukseen ja välttääkseen pelaajan menettämisen ilman siirtokorvausta sopimuksen umpeuduttua.
Itki verta ja joi viiniä
Ei Bosman toki aivan puille paljaille jäänyt, mutta ura kuningas jalkapallon parissa oli ohi ja hurjien paineiden alla vuosikaudet eläneen pelaajan elämään astui toinen kuningas – alkoholi.
- Paine oli todella kova. Euroopan Unioni ei halunnut muuttaa systeemiä ja se oli moraalisesti vaikeaa. Asianajajani tiesi minun itkevän verta – hän tiesi miten kovaa se minulle oli – ja sanoi, että voin luopua koska vain, mutta tämä oli tärkeää. Yleensä oikeusjutun päätyttyä tulee vapautunut olo, mutta media Belgiassa oli perässäni koko ajan, Bosman kertasi haastattelussa.