Birger Kaipiainen (1915-1988) muistetaan parhaiten hänen orvokki-, hedelmä- ja kuoviaiheistaan. Hänen töissään on mielikuvituksen vapautta ja voimakkaita, intensiivisiä värejä. Kaipiaisen kuvallinen ilmaisu on ekspressiivistä, koristeellista ja tyyliteltyä.
Kaipiainen oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia muotoilijoita. Hän valloitti maailmaa uuden suomalaisen taideteollisuuden nimissä ja sai osakseen kansainvälistä arvostusta, josta kertovat monet kotimaiset ja ulkomaiset palkinnot ja huomionosoitukset. Kaipiaisen tuotanto oli hyvin laaja ja hän piti elämänsä aikana monia näyttelyitä, jotka olivat myyntimenestyksiä. Hänen suurikokoiset reliefinsä ostettiin heti valmistuttuaan yritysten ja julkisen sektorin edustustiloihin. Yksi Kaipiaisen reliefi on nähtävissä Helsingin Stockmannilla Mannerheimintien puoleisen sisäänkäynnin luona.
Birger Kaipiainen valmistui vuonna 1937 Taideteollisuuskeskuskoulusta eli nykyisestä Taideteollisesta Korkeakoulusta. Hän oli aloittanut opintonsa koristemaalauslinjalla, mutta siirtyi myöhemmin keramiikkalinjalle. Valmistumisvuonnaan Kaipiainen aloitti 50-vuotisen uransa keramiikkataitelijana Arabialla. Hän oli yksi Arabian taideosaston ensimmäisistä taiteilijoista.
Kaipiaisen tuotanto alkoi 1930-luvun lopulla samoihin aikoihin, kun funktionalismin pelkistetty muotokieli alkoi yleisesti väistyä luonnonläheisemmän ilmaisun tieltä. Kaipiaisen satuhahmot, kukat, kasvit ja kuvioinnin runsaus olivat vastakohta funktionalismin askeettisuudelle. Kaipiaisen tyyli oli alusta asti hyvin persoonallinen. Kaipiainen mursi omaleimaisella keramiikallaan ja voimakkaalla kuvallisella ilmaisullaan rajoja sovelletun taiteen ja kuvataiteen välillä.
Birger oli pitkään enemmän maalari kuin muodon antaja. Aluksi Kaipiainen valmisti 1930-luvulla muotiin tulleita keraamisia koristelaattoja, tarjoiluvateja ja teepöytien tarjoilulevyjä. Maalaustyylissään hän yhdisteli eri tyylikausia- ja suuntia sekä poimi eksoottisia vivahteita eri kulttuureista. 1930-40-lukujen työt ovat saaneet vaikutteita italialaisesta renessanssista. Tyyliä sanottiin Kaipiaisen firenzeläiseksi kaudeksi. Tuon ajan työt ovat enimmäkseen suorakaiteen muotoisia seinälaattoja tai tarjottimia, joissa on usein aiheena botticellimainen naisen profiili tai teatterimainen, perspektiivitön ihmissommitelma. Töiden värit ovat pehmeitä ja hillittyjä ja sommitelmissa esiintyy puita, kukkia ja liikehtiviä ihmishahmoja. Kaipiainen oli myös saanut vaikutteita Chagallin maiseman yllä leijailevista ihmisfiguureista ja unien ja symbolien maailmasta.
