Aromikkaan tuoksuinen ja makuinen basilika on yrttien suosikkilistan kärkikastia. Tilli ja persilja vievät suosikkilistan kirkkaimmat sijat, mutta basilika on niiden jälkeen ruukkuyrteistä kolmanneksi suosituin. Vuonna 1999 erilaisia basilikoita myytiin yli miljoona ruukkua. Osaltaan basilikan suurta suosiota selittää lajikkeiden runsas määrä, sillä lajien ja alalajien määrä nousee jopa 160:een. Valinnanvaraa ja erilaisia makuvivahteita siis löytyy.
Basilikalajikkeet voidaan ryhmitellä ulkoisten ominaisuuksien, lehtien värin, koon ja muodon perusteella. Tavallisin lajikkeista on Ocimum basilicum, jonka lehdet ovat vihreitä, sileitä ja noin 3 x 8 senttimetrin kokoisia. Tavallisen basilikan suurempilehtinen muoto, esimerkiksi Mammoth-lajike, luokitellaan salaattibasilikoihin. Lajikkeista löytyy vielä suloisen pientä, kurttuista, punertavaa ja hentoa lehteä.
Ulkoisten piirteiden lisäksi myös basilikan aromiaineet vaihtelevat paljon. Tavallisen basilikan tuttu aromi koostuu useista eri ainesosista, joiden suhde vaihtelee alkuperän, viljelytapojen ja ilmaston mukaan. Joidenkin lajikkeiden tuoksussa on vivahteita tutuista mausteista, ja lajikkeet ovat saaneet kaupallisen nimensä niiden mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi sitruuna-, anis-, kamferi- ja kanelibasilika.
Monenlaiseen ruokaan - mieluiten tuoreena
Ruuanvalmistuksessa basilika on parhaimmillaan tuoreena, sillä monet yrtin aromiaineista haihtuvat kuivauksen yhteydessä. Lehdet kannattaa käyttää mahdollisimman kokonaisina, sillä ne menettävät makuaan myös silppuamisen yhteydessä. Basilikan suurkuluttajat, italialaiset, säilövät basilikan lehtiä öljyyn. Öljyssä säilötyn basilikan maku muuttuu tuskin lainkaan, mutta lehdet tummuvat ajan myötä. Basilikan tuoksua ja makua voi säilöä talvipäivien iloksi maustamalla kesällä viinietikkaa basilikan oksilla. Tästä viinietikasta ja öljystä voi sekoittaa mainion aromikkaan salaattikastikkeen juuri ennen tarjoilua.