Ateneum esittelee suomalaisia modernisteja

Helene Schjerfbeckin herkät pastellinsävyiset, suomalaisen modernismin aloittaneet henkilökuvat -rinnallaan samassa salissa Tyko Sallisen riehakas ja primitiivinen kansa. 1900-luvun teokset osoittavat, että kultakauden suurnimien Gallen-Kallelan, Edelfeltin ja Halosen jälkeenkin tehtiin Suomessa hyvää taidetta.
-Suomessahan on muutakin merkittävää aikaa olemassa taiteen kannalta kuin tämä 1800-luvun taide, muistuttaa museonjohtaja Soile Sinisalo.

Ateneumin näyttelyssä on 200 työtä, jotka käyvät vuoropuhelua keskenään. Mitä vaikutti Schjerbeckin maalaustapa nuoreen Aimo Kanervaan tai miten Edward Munckin heleys ja voima kosketti Werner Thometa tai mitkä ulkomaalaiset olivat esikuvina? Pääasiassa suomalaiset työt on koottu suurnäyttelyksi kellareiden varastoista, joissa 150 vuotta vanha museo säilyttää 18 000 taideteosta.
-Meidäthän on velvoitettu säilyttämään teokset niin kauan kuin niitä yleensä pystyy säilyttämään. Eli ikuisesti, kertoo näyttelymestari Arto Henriksson.
-Esimerkiksi aluetaidemuseot maassamme lainaavat meidän töitä omiin näyttelyihinsä. Se takia meillä tuleekin olla paljon teoksia ja me sijoitamme niitä myös valtion edustustiloihin, presidentin linnaan esimerkiksi, kertoo Sinisalo.

1900-luvun modernistien näyttelyssä on mukana myös vasta kokoelmiin hankittuja teoksia. Vuosiraha museon ostoihin on 1 100 000 markkaa. Summalla valtio ei 1800-luvun kultakauden maalauksia himoitsevien uusrikkaiden rinnalla pärjää.
-Emme me oikein pärjää, sen takia me yritämme suunnata hankintamme toisin kuin nämä henkilöt tekevät, Sinisalo sanoo.

Yksi museon suurimpia sijoituksia on viisi vuotta sitten hankittu, miljoona markkaa maksanut Gallen-Kallelan Palokärki, josta Opetusministeriön erikoisrahoituksella tuli näin kansallisomaisuutta.
(MTV3)

Valtion taidemuseo www:ssä