Tänä vuonna vietettävä sisäilmavuosi on tullut selvään tarpeeseen, sillä erilaiset sisäilmaongelmat ovat asunnoissa ja muissakin rakennuksissa valitettavan yleisiä.
Neuvontainsinööri Martti Mäkinen, Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistys ry: "Uudessa rakennuskannassa, missä ilmanvaihto tapahtuu koneellisesti, taso on kohtuullisen hyvä. Ongelma ovat vanhat, painovoimaisella ilmanvaihdolla toimivat kerros- ja rivitalot. Niissä ilmanvaihto on esimerkiksi kesäaikaan käytännössä nolla."
Suurin syypää huonoon sisäilmaan on liiallinen kosteus. Sitä esiintyy huoneilmassa, josta se siirtyy rakenteisiin. Kuinka sitten tavallinen asukas voi todeta, että asunnossa on jotain vialla?
"Yleensä asukas havaitsee sen omalla nenällään: yleensä parhaiten astuessaan raikkaasta ulkoilmasta omaan asuntoonsa. Tyypillisesti kysymyksessä on niin sanottu maakellarin haju."
Ilmanvaihdon toimivuutta voi testata hyvin yksinkertaisella kotikonstilla: ilmanvaihto on todennäköisesti liian pieni, jos paperiarkki ei pysy kiinni poistoilmaventtiilissä.
Ammattilaisilla on käytössään tietysti tarkemmat mittauslaitteet, joilla tunnissa vaihtuva ilmamäärä näkyy suoraan digitaalinäytössä.Heidän perusvälineistöönsä kuuluu myös mittari, joka ilmaisee sekä huoneen lämpötilan että ilmankosteuden. Kylpyhuoneissa ja keittiöissä tutkitaan pinnat erityisillä kosteusmittareilla. Tämä antaa tutkijalle osviittaa siitä, onko kysymys mahdollisesti kosteusvauriosta.
Mittaustuloksia verrataan erilaisiin ohjearvoihin. Uusissa asunnoissa lähtökohtana ovat ympäristöministeriön rakentamismääräyskokoelmassa esitetyt raja-arvot, kun taas vanhoissa asunnoissa raja-arvot on kirjattu sosiaali- ja terveysminmisteriön antamiin asumisterveellisyysohjeisiin, joista tuorein ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.
