Ranska/Saksa/Italia 2008. Ohjaus: Frédéric Forestier ja Thomas Langmann. Käsikirjoitus: Thomas Langmann ja Alexandre Charlot, Albert Uderzon sarjakuvan pohjalta. Tuotanto: Jérôme Seydoux, Thomas Langmann. Kuvaus: Thierry Arbogast. Leikkaus: Vincent Tabaillon. Pääosissa: Clovis Cornillac, Gérard Depardieu, Alain Delon, Benoît Poelvoorde, Stéphane Rousseau, Vanessa Hessler, Jean-Pierre Cassel, Franck Tubosc, Bouli Lanners, José Garcia, Alexandre Astier. Kesto: 119 min.
René Goscinnyn ja Albert Uderzon ympäri maailmaa rakastettu Asterix-sarjakuva on ranskalaisten suuri ylpeys. Sen mukaisesti keltaviiksistä gallisankaria on kohdeltu myös maanmiesten tekemissä elokuvasovituksissa, joista ensimmäisen, Asterix ja Obelix vastaan Caesar (1999), ohjasi Claude Zidi ja toisen, Asterix ja Obelix: Tehtävä Kleopatra (2002), Alain Chabat. Molemmat oli toteutettu pieteetillä ja näyttävästi, ja vieläkin kunnianhimoisempi on Frédéric Forestierin ja Thomas Langmannin ohjaama uutuus, jossa päästään jännittämään aitoja ja alkuperäisiä olympialaiskisoja.
Mitä pidemmälle digitaalinen teknologia kehittyy, sitä reippaammin voidaan saavuttaa ja jopa ylittää alkuperäisseikkailujen lumo – ilahduttavaa kyllä tehosteet eivät kuitenkaan muodostu itsetarkoitukseksi. Asterixin kohdallahan tarinoiden viehätys perustuu yhtä paljon älykkääseen verbaaliseen huumoriin kuin visuaaliseen fantasiaan. Roomalaisten nyrkeillä mätkimisen vaadittu minimi toki täyttyy nytkin.
Narsismiinsa tikahtuvan Julius Caesarin (herkullinen Alain Delon) päätöksellä olympialaisten voittaja saa vaimokseen kauniin kreikkalaisprinsessa Irinan (Vanessa Hessler). Hänet haluaa omakseen niin Caesarin mäntti mutta juonikas poika Brutus (Benoît Poelvoorde) kuin voittamattoman gallialaiskylän asukki, nuori ja urhea Umpilempix (Stéphane Rousseau). Rakastunut mies suuntaakin Kreikan kovaan koetukseen mukanaan nokkela Asterix (Clovis Cornillac) ja väkivahva joskin kömpelö Obelix (Gérard Depardieu), sekä tietenkin kisakunnon varmistava määrä taikajuomaa; runollisen Umpilempixin fysiikka kun ei aivan vastaa kansainvälisten kilpakumppanien tasoa. Vaan onko minkäänlainen huiputus lopulta suotavaa?
Doping-skandaali onkin interteksteillä leikkivän elokuvan eniten hyödynnetty ja herkullisin yhteys nykyaikaan. Vippaskonsteja piisaa joka lähtöön, kun vallanhimoinen Brutus koettaa varmistaa voittonsa neuvokkaan hörhöhengen Cirppusirculuksen (José Garcia) rohtojen avulla ja samalla päästä eroon peiliin tuijottelevasta keisari-isästään. Monivaiheiset kisat huipentuvat pitkään ja perusteelliseen kilpa-ajojaksoon, jossa otetaan mittaa niin rasvatuista lihaksista kuin kärsivällisestä katsojasta.
Asterix olympialaisissa -elokuvan tuotantobudjetti, 78 miljoonaa euroa, on Euroopan ennätysluokkaa, ja se näkyy. Sarjakuvan värikäs maailma herää loisteliaasti eloon viimeisimpien digi-villitysten voimin. Aivan halvaksi eivät varmasti ole tulleet myöskään vierailevat tähdet, itseironisen Delonin lisäksi olympialaisissa piipahtavat huippu-urheilijat formulaveteraani Michael Schumacherista tennistykki Amélie Mauresmoon ja futislegenda Zinédine Zidaneen. Yllättävää huumorintajua omaava Schumix revittää rankkoihin kilpa-ajoihin tulipunaisina hehkuvilla vaunuillaan, joiden renkaanvaihtoa kannustaa itse Ferrarin Jean Todt omassa persoonassaan.
Paitsi alkuperäissarjakuvasta tuttua vitsikästä nimistöä elokuva tulvii taas nykypäivän katsojalle hauskasti avautuvia viittauksia elokuviin, urheiluun ja muuhun populaarikulttuuriin. Verevän rymistelyn ainoa miinus on sama kuin edellisissä Asterix-elokuvissa: liika pituus. Parituntisen paketin loppupuolelle mahtuu rutkasti löysää. Kautta Jupiterin! Etenkin lapsikatsojien kannalta puoli tuntia lyhyempi veto olisi huomattavasti napakampi!
Teksti: Tuuve Aro