Perjantaina päättynyt Amin Asikaisen ammattilaisura tarjosi suomalaiselle nyrkkeily-yleisölle monia hienoja hetkiä.
Viimeiset iskut vaihdettiin sopivasti EM-ottelussa Helsingissä, mutta pelkkää paistattelua suurten areenoiden valoissa ei Asikaisen taival ollut. MTV3:n nyrkkeilyasiantuntija Risto Meronen kuvaileekin merkittävimmän kotimaisen nykynyrkkeilijän uraa tuhkimotarinaksi.
- Ensimmäisistä otteluista oli glamouri kaukana. Niitä käytiin kapakoissa, pommisuojissa ja kaikennäköisissä paikoissa, Meronen muisteli.
Vuonna 2002 alkaneen ammattilaisuran käännekohta koettiin 2006, kun Asikainen tyrmäsi ensin Christophe Tendilin EU-titteliottelussa ja näytti kuukautta myöhemmin tähtiä Sebastian Sylvesterille EM-ottelussa Saksassa.
- Se oli suuri yllätys ja mahtava teko. Kesäkuun 23. vuonna 2006 ei tule unohtumaan varmasti keneltäkään nyrkkeilyn ystävältä, Meronen suitsutti.
Viimeiseen pisaraan asti
Laadukkaat taustajoukot ja kasvanut mediahuomio nostivat Asikaisen suomalaisen ammattilaisnyrkkeilyn ykköstähdeksi ja toisaalta koko lajin parrasvaloihin hämyisistä kellareista. Merosen mukaan kaiken kuitenkin mahdollisti vain Asikaisen kova työ ja periksiantamaton asenne.
Asikainen nousi kehään 32 kertaa ja poistui sieltä voittajana 28 otteeseen. Uran neljä tappiota tulivat jokainen tittelikamppailussa ja viimeisin siis perjantaina Puolan Piotr Wilczewskiä vastaan.
- Amin hävisi ammattilaisurallaan ainoastaan EM-otteluissa ja kaikissa taistellen. Hän antoi takuuvarmasti kaikkensa viimeiseen pisaraan asti, kun gongi soi. Kaikki tajusivat, että tämä äijä panee kaikkensa peliin, Meronen sanoi.
Jos Asikainen olisi halunnut säästää itseään viimeisessä kamppailussaan, se olisi varmasti onnistunut, mutta periaatteilleen uskollisena hän jätti kaikkensa kehään ja poistui sieltä saappaat jalassa.