Arpakuutio on vanha onnen symboli, onhan sen vastakkaisten sivujen summa aina täydellisyyden luku seitsemän. Arpakuutio symbolisoi myös sattumaa ja elämän ennustamattomuutta. Nykyisin noppaa heitetään lähinnä raha- ja seurapeleissä, aiemmin se sinetöi dramaattisesti myös ihmiskohtaloita.
Arpakuution symboliikka juontaa sen muodosta, kuutiosta. Platon yhdisti kuution ja alkuaine maan kuvatessaan maailmankaikkeuden säännönmukaisuuksia.
Vapaamuurarien symboliikassa kuutio kuvaa jaloa luonnetta, jonka yhteisön kasvatustyö muovaa esiin. Lisäksi kuutio ilmentää ihmisyyden temppelin perustaa, jolle vapaamuurarien siveellinen tapakasvatus ja luonteen harmoninen kehittäminen rakentuu.
Raamatussa taivaallisen Jerusalemin ihannekaupunki kuvataan kuutionmuotoiseksi, ja samanmuotoinen on myös islamilaisten tärkein pyhiinvaelluskohde, Mekan Kaaba-temppeli.
Kuutionmuotoisia vuorikristallikiteitä pidetään todisteina luonnon harmonisesta rakenteesta. Kuutio on myös lujan ja kestävän vertauskuva: sen jokainen sivu on täydellisen virheetön. Ominaista tälle muodolle on myös se, että luonnosta löytyy vain vähän kuutioita. Suurin osa kuutioista on ihmisen muovaamia.
Arpa on heitetty
Nykyisin noppaa heitellään lähinnä lauta- ja seurapeleissä sekä kasinoilla, mutta monissa saduissa ja tarinoissa arpakuution heitolla ratkaistaan kokonaisia ihmiskohtaloita. Kuuluisa sanonta arpa on heitetty tarkoittaakin, että kyseisen ihmisen kohtalo on jo ratkaistu.
Ylivoimaisesti kuuluisin arvan heittäjä on Gaius Julius Caesar, jonka kerrotaan käyttäneen sanontaa ylittäessään Rubicon-virran joukkoineen vuonna 49 eKr. Alkuaan lause on kuitenkin peräisin kreikkalaiselta, vuosina 342 - 291 eKr. eläneeltä . Roomalainen historioitsija Suetonius käänsi lauseen vapaasti kreikasta latinaksi sanoin iacta alea est. Kreikaksi lause kuului - arpa langetkoon.
