Amerikkalaisen tytön arvoitus ratkeaa

– Kyllä, totuus selviää nyt, ihan Säihkenäyttämön lopussa. Tämä oli alun perin tarkoituskin, vyöryttää tapahtumia ja ihmisiä eteenpäin ja paljastaa totuus vasta ihan lopussa. Halusin kirjojen kautta tutkia sitä, miten rikos muuttuu ensin tarinaksi, sitten myytiksi ja miten se lopulta vaikuttaa voimakkaasti ihmisten elämään, Fagerholm selittää.

Amerikkalaisen tytön rikostarina ammentaa vaikutteita todellisuudesta, kaikkien tuntemista Bodominjärven murhista.

– Tarina ei perustu suoraan siihen, mutta vaikutteet ovat nähtävissä. Minua kiehtoi se, miten näistä murhista tuli niin iso juttu koko kansakunnalle, että se siirtyi kollektiiviseen alitajuntaan. Jokaisella suomalaisella on luullakseni jonkinlainen käsitys ja suhde Bodomin tapahtumiin.

Epätoivosta iloon

Säihkenäyttämön kirjoittaminen osoittautui kirjailijalle yllättävän työlääksi urakaksi. Fagerholm jätti kustantajalle jo yhden version tekstistä, mutta veti sen sitten takaisin ennen julkaisua.

– Tein sen virheen Amerikkalaisen tytön huumassa, että lupasin yleisön edessä puhuessani, että juu, kirjoitan jatko-osan vuodessa. Minulla oli siinä vaiheessa jo melkein valmis teksti koneella, mutta se ei vain tuntunut oikealta. Tarinan pitää koskettaa myös kirjailijaa itseään, muuten se on falski. Parin päivän matkalla Pariisissa tajusin lopultakin sen, että minun olisi kirjoitettava koko homma uusiksi.

Tekstin muokkaus vaati Fagerholmilta venymistä miltei äärirajoille saakka.

– Minulta kesti kauan saada ote uuteen tekstiin. Muistan viime tammikuun, se oli käänteentekevä hetki tekstin kannalta. Ajoin kotona Tenholassa autoa sankassa lumipyryssä ja muistin miettineeni, että ajan auton pellolle, sittenpähän kaikki päättyy. Tämä epätoivo ilmeisesti kirkasti jotain, koska seuraavana aamuna kaikki aukesi. Sain otteen kirjan keskeisestä henkilöstä Maj-Gun Maalamaasta ja sen jälkeen tarinaa oli hauska kirjoittaa, Fagerholm muistelee.

Finlandialla ei väliä

Vajaa kuukausi sitten Ruotsissa ja viikko sitten Suomessa julkaistu Säihkenäyttämö on ehtinyt saada myönteistä palautetta kriitikoilta. Se huojentaa kirjailijaa, jolle jo tämä riittää palkinnoksi tehdystä työstä.

– En toivo enää mitään muuta. Olo on äärimmäisen helpottunut. Vuosi sitten tähän aikaan luulin, että kirjoittava elämäni on ohitse. Nyt tuntuu siltä, että tämä on upeata. Ihan sama, tuleeko Finlandia-ehdokkuutta vai ei, Fagerholm naurahtaa ja myöntää samalla, että Amerikkalaiselta tytöltä sivu suun mennyt Finlandia-ehdokkuus kismitti.

– Kyllä se harmitti silloin tuoreeltaan, mutta ei enää pari kuukautta sen jälkeen. Olen ylipäänsäkin hyvin herkkä muutaman kuukauden ajan kirjan julkaisemisen jälkeen. Silloin vallan saa baby ego, joka loukkaantuu jokaisesta kirjaan kohdistuvasta poikkipuolisesta sanasta.

Ruotsin rakastama

Fagerholm kirjoittaa parhaillaan näytelmää, minkä muilta kiireiltään ehtii. Aikaa vievät lukuisat haastattelupyynnöt, joita sataa etenkin Ruotsista. Fagerholmin tarinat lankeavatkin Ruotsissa otolliseen maaperään.

– Minulta on kysytty, miksi ruotsalaiset tuntuvat rakastavan minua niin kovasti. En tiedä, ehkä asiaan vaikuttaa tosiaan se August-palkinto ja sen mukanaan tuoma huomio. Mutta osansa on varmaan silläkin, että kuvaan kirjoissani paljon tyttöjä ja naisia ja se ymmärretään Ruotsissa paremmin kuin ehkä Suomessa. Ruotsalaiset ovat Peppi Pitkätossu-perinteen ansiosta paremmin sinut vahvojen tyttöjen ja oman sisäisen tyttöytensä kanssa, myös miehet, Fagerholm pohtii.

Kun kiireet hellittävät talvella, Fagerholm aikoo palkita koville joutuneen miehensä lomamatkalla aurinkoon.

– Säihkenäyttämön kirjoittaminen on ollut niin rankka prosessi paitsi minulle myös hänelle, että hän ansaitsee pienen breikin. Kirjailija on työhön uppoutuessaan niin poissaoleva, että kumppani jää vähälle huomiolle. Ja olen itse mennyt tuntemusteni kanssa niin up and down, että vuoristorataa on riittänyt, Fagerholm nauraa.