USA 2007. Ohjaus: Tom Hill. Käsikirjoitus: Jon Vitti, Will McRobb, Chris Viscardi. Kuvaus: Peter Lyons Collister. Leikkaus: Peter E. Berger. Musiikki: Christopher Lennertz. Tuotanto: Ross Bagdasarian Jr., Janice Karman. Pääosissa: Jason Lee, David Cross, Cameron Richardson. Kesto: 93 min.Levittäjä: FS Film.
Kun ammatillista alamäkeä laskeva säveltäjä Dave Seville (Jason Lee) kuljettaa tietämättään muffinssikorin mukana kotiinsa kolme pikkuoravaa, jotka sekä puhuvat että laulavat, hänen elämänsä menee sekaisin, monessa mielessä. Oravien johtohahmo Alvin on hyperaktiivinen, kaikesta innostuva ikiliikkuja, joka ei mieti impulsiivisen käytöksensä seurauksia. Simo on sarkastinen älykkö, ja Tero näyttää lähinnä hellyydenkipeältä pehmolelulta. Daven ja oravakolmikon yhteiselosta syntyy tietenkin käsittämätöntä kohellusta, sotkua ja meteliä.
Into vääntää elokuvia suosituista tv-sarjoista ei tunnu hiipuvan. 1950-luvun lopulla luodusta musiikillisesta pikkuoravaanimaatiosta on vuosien aikana muokattu erilaisia tv- ja levyversioita. Pikkuoravien kimakan lauluäänen saa aikaan soittamalla vinyylilevyä väärällä nopeudella. Cd-sukupolvelle tämä on tietenkin tuntematon asia. Samaan tulokseen pääsee vetämällä ilmapallosta henkeen heliumia.
Tämän elokuvan kohdalla totisesti tietää, mitä tulee tapahtumaan. Oravien äänten harmonia saa Daven syttymään; hän näkee eläimissä tilaisuuden nousta ammatillisesta alhosta. Mutta niljakas levytuottaja, joka ei kaihda lahjontaa tavoitellessaan maksimaalista voittoa, tärvelee ahneuksissaan kaiken lahjakkuuden. Viihdeteollisuus on tunteetonta ja röyhkeää, mikä ei ole erityisen raikas näkemys. Lopussa vyörytetään perheyhteisön ja -arvojen korvaamatonta merkitystä. Käsikirjoitus kalastelee nauruja halvoin keinoin. Kakkavitsejä ei yllättäen juurikaan viljellä, mutta muutama pakollinen pieruvitsi löytyy kyllä. Mutta elokuvan huumori on huomattavan siistiä, kaikki pikkutuhmuudetkin on siivottu pois.
Tietokoneanimaatiolla oravista on tullut varsin herttaisia ja ilmeikkäitä. Jason Lee sen sijaan ilmehtii ja elehtii kuin piirroselokuvan hahmot. Tämä saattaa olla ohjaajan sanelemaa, mutta katsojan silmissä se näyttää yksinomaan huonolta näyttelemiseltä. Alvin ja pikkuoravat on totaalisen tyhjänpäiväinen ja silmänräpäyksessä unohtuva elokuva.
Teksti: Minna Karila