Jalkapallon puolustuspelaamisessa on tapahtunut selkeä muutos viimeisten vuosikymmenten aikana. Perinteisestä miesvartioinnista on siirrytty pikkuhiljaa lähes täysin aluepuolustamiseen, jossa jokaisesta pelaajasta saadaan enemmän irti niin hyökkäys kuin puolustussuuntaan.
Aluepuolustaminen perustuu jokaisen pelaajan oman alueen hallitsemiseen ja kanssapelaajien tukemiseen tavalla, joka on miesvartioinnissa mahdotonta. Kun miesvartioinnissa jokainen pelaaja on käytännössä vastuussa omasta miehestään, on aluepuolustamisessa karkeasti sanottuna kyse vain jokaisen pelaajan oman alueen puolustamisesta.
Mies miestä vastaan pelaamalla usein voitti se joukkue, jonka pelaajat olivat parempia kuin vartioijansa. Aluepuolustaminen kuitenkin perustuu enemmän useamman pelaajan samanaikaiseen prässäämiseen ja syöttösuuntien peittämiseen, jota toteuttaa koko joukkue. Miesvartioinnin kulta-aikana puolustajat puolustivat ja hyökkääjät hyökkäsivät. Puolustajat olivat lähes poikkeuksetta vahvoja ja kovaa pelaavia duunareita, jotka eivät antaneet koskaan periksi. Aluepuolustamisessa vaaditaan kuiutenkin älykkyyttä ja pelin ymmärtämistä aivan toisella tavalla.
Gentilestä Cannavaroon
Miesvartioinnin legendaarinen ja kenties paras osaaja oli italialainen Claudio Gentile, joka oli todella suuressa roolissa 1970- ja 1980 luvulla Juventuksen ja Italian maajoukkueen menestyksessä. Säälimätön Gentile oli pelätty vastus hyökkääjien keskuudessa, sillä kovaa pelaamalla ja periksiantamattomalla asenteellaan hän nollasi Diego Maradonan ja Zicon kaltaiset tähdet yksi toisensa jälkeen. Varsinkin vuoden 1982 MM-kisojen ottelu Argentiinan ja Italian välillä on jäänyt ihmisten mieleen otteluna, jolloin sen hetken maailman paras pelaaja Diego Maradona jäi Gentilen jalkoihin. Nykyään Gentilen kaltaiset ”jaloille potkijat” eivät nauti kovinkaan suurta arvostusta muualla kuin omissa joukkueissaan. Mielenkiintoista kuitenkin on, että kovista otteistaan huolimatta Gentile ei koskaan joutunut katselemaan punaista korttia urallaan.
Aluepuolustamisen aikana on huomattavasti vaikeampi löytää yhtä selkeitä ”tähtipuolustajia”, sillä onnistunut puolustuspelaaminen vaatii usein hyvät joukkuekaverit. Esimerkiksi voidaan ottaa Italian kapteeni Fabio Cannavaro, joka valittiin Euroopan ja maailman parhaaksi pelaajaksi vuonna 2006. Johtajuus- ja peliominaisuuksiltaan erinomaisesta Cannavarosta tekee loistavan nimenomaan hänen uskomaton kyky lukea peliä ja organisoida puolustus tavalla, joka tekee hänen kanssapelaajistaan entistä parempia.
Taktinen osaaminen avainasemassa
Jos mietitään jalkapallon viimeisiä vuosikymmeniä, niin taktisella puolella on tapahtunut valtavaa kehitystä. Peli ei perustu enää pelkästään loistavien yksilöiden henkilökohtaisiin suorituksiin, vaan koko joukkueen yhtenäiseen pelaamiseen. Se vaatii pelaajilta ajoittain todella paljon, sillä aluepuolustaminen lähtee jo ylimmästä hyökkääjästä ja on koko joukkueen asia. Jos joku ei kuitenkaan hoida omaa tonttiaan, kostautuu se usein. Onnistunut aluepuolustaminen vaatiikin lähes täydellistä kommunikoitina kentällä ja pelaajien kykyä ennakoida peliä.
Aluepuolustamisen suurimmat ongelmat ilmenevät tyhjänä tilana puolustuslinjan edessä, johon vastustajan hyökkääjät usein hakevat palloja. Siksi myös Claude Makelelen kaltaiset keskikentän ankkurimiehet nauttivat erittäin suurta arvostusta ja ovat todella tärkeässä roolissa aluepuolustamisen aikana.
Yksi suurimmista aluepuolustamisen eduista on hyökkäysvoiman lisääntyminen. Se mahdollistaa laitapuolustajien nousut ja huomattavasti nopeamman pelaamisen hyökkäyssuuntaan. Pelaaminen perustuu joukkuekaverin tukemiseen ja sitä kautta ylivoimatilanteiden luomiseen niin hyökkäys kuin puolustustilanteissa.
Miesvartiointi nykyjalkapallossa
Vaikka täydellistä miesvartiointia näkee enää melko harvoin, se ei ole täysin kuollut luonnonvara. Vuoden 2004 EM-kisoissa Kreikka pelasi lähes täydellistä miesvartiointia ja voitti mestaruuden. Pelissä oli kuitenkin paljon vivahteita myös aluepuolustamisesta, sillä joukkueen pelaaminen oli erittäin kurinalaista ja vastahyökkäysvoittoista.
Jos katsotaan juuri loppuneita Itävallan ja Sveitsin EM-kisoja, niin miesvartiointi näkyi pääasiassa enää erikoistilanteissa, mutta oli sitäkin suuremmassa roolissa. Tietysti myös vastustajan tähtipelaajat ovat usein jonkinasteisessa miesvartioinnissa, mutta yhtä selkeää se ei ole kuin kymmenen vuotta sitten. Täysin miesvartiointi ei siis ole kadonnut ja tuskin tuleekaan katoamaan.
Kim Sanden
(MTV3)