USA 2006. Ohjaus: Steve "Spaz" Williams. Käsikirjoitus: Mark Gibson, Philip Halprin. Tuotanto: Beau Flynn, Clint Goldman. Leikkaus: Scott Balcerek, Steven L. Wagner. Musiikki: Alan Silvestri. Suomenkielisen version ohjaus: Markus Bäckman. Käännös: Marko Hartama/Mediaplant. Suomalaiset äänet: Sasu Moilanen (Simson), Eero Saarinen (Veeti), Taisto Oksanen (Niilo), Sanna Saarijärvi (Pirkko), Pekka Laiho (Kazar), Pekka Autiovuori (Late). Kesto: 83 min.
Aika ajoin ei voi välttää ajatusta siitä, että amerikkalainen elokuva kärsii ideapulasta. Tämä tuntuu olevan totta etenkin animaatioelokuvien kohdalla. Jo kertaalleen nähdyn kierrätyksestä on kysymys myös Steve "Spaz" Williamsin uutuusleffassa Aivan villit, joka muistuttaa häkellyttävän paljon viimevuotista Madagascar-seikkailua.
Aivan villien pääosissa on joukko New Yorkin eläintarhan otuksia – aivan kuten Madagascarissa. Harjaniskainen Simson on tarhan komistus, hurja leijona, joka yrittää turhaan opettaa Ryan-poikaselleen hyytävän karjumisen jaloa taitoa. Kun masentunut pentu joutuu epähuomiossa takaisin Afrikkaan rahdattavaan tavarakonttiin, päättää Simson ystävineen pelastaa jälkeläisensä takaisin kotiin. Pelastusoperaatioon osallistuvat jalopeuran lisäksi ovela oravasankari Veeti, tämän kiihkeiden tunteiden pitkäkaulainen kohde, kirahvi Pirkko, laiskanpulskea koalakaveri Niilo sekä höntti anakonda Late.
Eläinystävysten tie johtaa kaukaiselle saarelle – kuten Madagascarissa. Trooppinen paratiisi asettaa tulokkaat villin luonnon haasteiden eteen, etenkin kun nelijalkaisten oma luonto ei taida enää niin kovin villi edes olla. Myös eläintarha-kesytön luonto -vastapari on edellä mainitusta elokuvasta tuttua huttua. Vaikkei Aivan villejä voi suoralta kädeltä plagioinnista syyttääkään (projekteja on epäilemättä valmisteltu osin samanaikaisesti), ei elokuvien hätkähdyttävää samankaltaisuutta voi olla ihmettelemättä. Vertailu ei suosi Aivan villejä. Siinä missä Madagascar onnistui hauskasti herättämään ajatuksia leijonan väistämättömistä vaistoista ja häkkeihin suljetuista luontokappaleista yleensä, Aivan villit on hampaaton ja merkityksetön veikistely ystävyydestä ja muusta koko perheelle suunnatusta pakkopullasta. Aivan villit on yksinkertaisesti aivan liian kesy seikkailu, jonka tapahtumat unohtuvat heti lopputekstien jälkeen.
Vaikka tarinan animaatiojälki on tyylikästä, kovin persoonalliseksi sitä ei voi kutsua. George Lucasin Industrial Light and Magic (ILM) -yhtiössä pitkän päivätyön tehneet ohjaaja Williams ja tuottaja Clint Goldman osaavat asiansa, mutta siitä huolimatta kaikesta kuultaa innottomuus. Vaadittavaa irtonaisuutta löytyy oikeastaan vain suomenkielisestä jälkiäänityksestä, jonka parhaat pisteet kuuluvat Eero Saarisen rehvakkaalle oravalle, Pekka Autiovuoren höhlälle käärmeelle ja Taisto Oksasen flegmaattiselle koalalle.
teksti: Outi Heiskanen