MM-Berliinin viimeinen aikakone ottaa kiinni naisten pituushyppyyn. Helsingissä 1983 voittoon hyppäsi vasta 18-vuotias Heike Daute. Hän olisi dominoinut myös Berliinin pituuskisaa. Niillä eväillä.
Naisten pituuspaikalla todistettiin Helsingissä yhden hienon aikakauden alkua. Tuolloin 18-vuotias Heike Daute ponnisti mestariksi tuloksella 727. Ei pöllömmin teinitytöltä, joka myöhemmin opittiin tuntemaan Heike Drechslerinä. Ihan huono ei kilpailun taso ollut, sillä kakkoseksi ponkaisi Romanian Anisoara Cusmir tuloksella 715. Tuolloin 21-vuotias Cusmir oli aikaisemmin kesällä silpaissut Bukarestissa uuden ME-tuloksen 743. Pronssille hyppäsi Carl Lewisin pikkusisko Carol Lewis 704 ja neljäskin nainen, Neuvostoliiton Tatjana Proskuriakova, ylitti seitsemän metriä tuloksellaan 702.
Berliinissä voiton nappasi USA:n Brittney Reese hienolla tuloksella 710. Sillä olisi nipin napin sijoittunut kolmanneksi Helsingissä. Berliinin pronssimitalisti Karin Mey Melis olisi ollut Helsingissä seitsemäs.
Naisten maratonia hallitsi Helsingissä Norjan legenda Grete Waitz. Hän voitti kilpailun kolmen minuutin erolla ajallaan 2.28,09. Hopealle tuli jenkki Marianne Dickerson ajalla 2.31,09 ja pronssille Neuvostoliiton Raisa Smehnova 2.31,13. Suomen Tuija Toivonen oli mukavasti kahdeksas ajalla 2.34,14. Waitz karkasi omille teilleen 30 kilometrin jälkeen. Välin 35-40 kilometriä hän iski hurjasti 16.22 ja teki eroa muihin pelkästään sillä pätkällä kaksi minuuttia. Sillä vauhdilla Waitz olisi tullut koko matkan 2.17,30!
Vaikka Waitz hyvin vetikin, olisi hän sijoittunut Berliinissä vasta 12:nneksi. Pronssinainen Smehnova olisi ollut 20:s, joten taso on tässä lajissa tiivistynyt. Reitit eivät tosin ole vertailukelpoisia.
Miesten keihään vertailu on mahdotonta, sillä 1983 heitettiin ns. liitokeihäällä. Helsingin mestariksi rytkäisi DDR:n Detlef Michel 89,48. Vanha viikisivallu Tom Petranoff täräytti nakkikioskin nurkilla notkuvan rekkamiehen habituksellaan 85,60 ja otti hopean. Neuvostoliiton Dainis Kula oli kolmas 85,58. Suomalaisittain miesten keihäskilpailu oli täydellinen pannukakku. Aimo Aho ja Esa Utriainen selviytyivät loppukilpailuun, mutta Aho oli siinä kymmenes 79,34 ja Utriainen viimeinen heikolla tuloksella 76,66. Arto Härkönen karsiutui finaalista tuloksella 81,42. Utriainen sai vielä karsinnassa 84,22 ja Aho 81,92. Yksi yhtymäkohta siis näillä kahdella kilpailulla löytyy; suomalaiset alisuorittivat raskaasti.
Miesten 5000 metriä ei ollut Helsingissä tasoltaan kovin kaksinen, mutta kilpailuna sitäkin upeampi. Irlannin kiriherkkä mailerityyppi Eamonn Coghlan rykäisi viimeisen tonnin 2.25 ja voitti aivan ylivoimaisesti ajalla 13.28,53. Irkku tuuletteli jo loppusuoran alussa voittoaan. Hänen takanaan nähtiin hirvittävä taistelu. Coghlania parhaiten viimeisellä kierroksella peesannut Neuvostoliiton rillipiru Dmitri Dmitriev hyytyi hyytymistään ja takaa ajava porukka saavutti koko ajan. DDR:n Werner Schildhauer nappasi hänet ensin ja otti hopeaa. Martti Vainio irvisti, minkä naamalihaksiltaan kykeni, mutta Dmitriev näytti pitävän pronssinsa. Kympillä vain niukkaakin niukemmin mitaleilta pudonnut Vainio päätti kuitenkin soveltaa pesäpallotaitojaan ottaakseen sen himoitun kotikisojen mitalin. Hän heittäytyi juuri oikeaan aikaan pitkin pituuttaan ja maalikameratarkistuksen jälkeen voitiin todeta, että Vainio oli voittanut pronssia neljän sadasosasekunnin turvin. Vainion aika oli 13.30,34.
Sinänsä mielenkiintoista, että myös Berliinissä viimeinen kilometri oli 2.25. Bekelen voittoaika oli kuitenkin 10 sekuntia parempi kuin Coghlannilla. Vainio olisi Helsingin juoksullaan ollut Berliinissä valistuneen arvion mukaan korkeintaan 13:s.
Naisten 1500 metrin valtiatar oli Helsingissä USA:n Mary Decker. Neuvostoliiton Zamira Zaitseva johti vielä aivan lopussa, mutta Decker tuli väkisin kalkkiviivoilla ohitse. Zaitseva heittäytyi vainiomaisesti lopussa, mutta jäi silti kakkoseksi 29 sadasosan erolla. Deckerin voittoaika oli mainio 4.00,90. Sillä olisi otettu Berliinissäkin kultaa, sillä Maryam Jamalin voittoaika Berliinissä oli 4.03,74. On tosin huomioitava, että Helsingissä 1200 metrin väliaika oli vain 0,5 sekuntia Berliinin väliaikaa parempi, mutta loppuaika liki kolme sekuntia parempi. Toki kolmen kierroksen väliajan Berliinissä nimiinsä ottanut Gelete Burka kaatui. Joka tapauksessa Slaney oli aika kova nainen ja olisi ilman muuta tapellut kultamitalista myös Berliinissä.
Miesten 800 metrillä nähtiin Helsingissä yllätysvoittaja. Kilpailusta odotettiin Brasilian 20 vuotiaan nousevan tähden Joaqim Cruzin näytöstä, mutta toisin kävi. Punapäinen sitkeä britti Peter Elliot veti ensimmäisen kierroksen terävästi 50,58 ja hän runttasi hurjasti vielä loppusuoran alkuun asti. Sitten vetojuhdan askel alkoi painaa. Mutta yllättäen se ei ollutkaan Cruz, joka kauneimman hedelmän lopussa korjasi vaan Saksan konkari Willi Wülbeck. Hän oli loppusuoralla selkeästi vahvin ja juoksi hienon voittoajan 1.43,65. Hollannin Rob Druppers nousi kakkoseksi ajalla 1.44,20, Cruz jäi hänelle seitsemän sadasosaa.
Berliinissä mentiin ensimmäinen kierros kolme sekuntia hitaammin, Mbulaeni Mulaudzin voittoaika oli 1,6 sekuntia Wülbeckin aikaa heikompi. Oletettavasti Mulaudzi olisi siis voittanut tuolla juoksulla Helsingissäkin, tai ottanut vähintään hopean.
Vaikka Tshekkoslovakia otti naisten henkilökohtaisella 400 metrillä Helsingissä kaksoisvoiton, ei tämä riittänyt 4x400 metrin voittoon. Jamppa Kratochvilova murjoi sametinpehmeällä askeleellaan ankkuriosuuden 47,85 ja Tatjana Kocembova avausosuuden telineistä 48,93, mutta kaksi muuta joukkueen juoksijaa pystyivät vain 52,1:een ja 51,5:een. Tasaisemmalla joukkueella juossut DDR oli maalissa puoli sekuntia aikaisemmin ajalla 3.19,73.
Se ei olisi Berliinissä riittänyt voittoon, sillä USA juoksi joukkueella Dunn-Felix-Demus-Richards ajan 3.17,83. DDR olisi ollut toki Berliinissä kirkkaasti kakkonen ja Tshekkoslovakiakin olisi pessyt Berliinin hopeajoukkueen Jamaikan.
Miesten 4x400 metrillä juhli 26 vuotta sitten Neuvostoliitto. Voittoaika jäi 3.00,79:een. USA:n Willie Smith kaatui kolmannella osuudella, mikä pilasi USA:n saumat voittoon. Aitahirmu Edwin Mosesilla ei ollut ankkuriosuudella enää mitään mahdollisuuksia nostaa joukkuettaan mitaleille.
Berliinissä voittoon juoksi luonnollisesti USA ajalla 2.57,86. Iso-Britannian kakkosaika oli tismalleen 26 sadasosaa kovempi kuin Neuvostoliiton 26 vuoden takainen voittoaika. Pronssijoukkue Australia olisi hävinnyt Helsingin Neuvostoliitolle vain 11 sadasosaa. Sen sijaan Helsingissä pronssia ajalla 3.03,53 juossut Iso-Britannia olisi jäänyt 26 vuotta myöhemmin Berliinissä finaalin viimeiseksi.