Ahneiden vieraiden varastelusta syntynyt kimpunheittotraditio muuntuu myös onnenkimpuksi, äitien kimpuksi ja omistuskimpuksi.
Morsiamen hääkimpun heitto juontaa juurensa 1300-luvulle, kertoo Weddingchaos.co.uk. Sekä englantilaiset että ranskalaiset uskovat tradition syntyneen omassa maassaan, joten täyttä varmuutta tavan synnystä ei ole.
Eräs tarina kimpunheiton alkuperästä alkaa häävieraiden tungettelusta: vieraat usein kulkivat morsiamen ja sulhon perässä heidän perinteiseen hääkammioon. Kammiossa miespalvelijat varastivat morsiamen sukkanauhan, jota sitten heiteltiin sängyn päädyssä istuvien vastanaineiden pään yli. Jos nauha putosi sulhasen pään päälle, sen heittäjä purjehtisi seuraavaksi avioliiton satamaan.
Monista morsiamista traditio oli nolostuttava, joten vuosien varrella se korvattiin kimpunheitolla.
Kovakouraiset vieraat
Toinen tarina kimpunheiton alkuperästä liittyy sekin vieraisiin. Vieraat yrittivät saada haltuunsa osia morsion puvusta, koska vaatekappaleen omistamisen uskottiin tuovan hyvää onnea. Morsiamet eivät varsinaisesti vastustaneet traditiota, koska hääpukua ei kuulunut käyttää kuin kerran, mutta vieraat saattoivat käydä kovakouraisiksi.
Kimpun tai sukkanauhan heittäminen halukkaille oli erilainen tapa jakaa morsion omaisuutta sitä haluaville. Heiton jälkeen morsian saattoi paeta paikalta pelastautuen näin ahneilta vierailtaan.
Pian hääkimppu kehittyi hyvän onnen symboliksi. Kimpun sekaan aseteltiin yrttejä tuomaan onnea, terveyttä ja pitkää ikää sille, joka kukat onnistuisi nappaamaan. Pian juhlien naisvieraat jo tappelivat kukista saadakseen naimaonnea.
