(Polar/Universal 2006)
Ruotsalainen Abba julkaisi viimeisen singlensä vuonna 1983. Yhdeksän vuotta myöhemmin kokoelmat Abba Gold ja More Abba Gold palauttivat yhtyeen listoille ja radioaalloille. Levy-yhtiö on pitänyt huolta Abban menestyksen jatkumisesta julkaisemalla säännöllisin väliajoin kokoelmalevyja, jotka pääasiassa koostuvat kaikki samoista kappaleista eri järjestyksessä.
Abba Number Ones on ainakin kuudes viimeisten 15 vuoden aikana Suomessa julkaistu Abba-kokoelma. Suosittua kokoelmaformaattia (Beatles, Elvis Presley, Michael Jackson jne.) noudattava albumi sisältää yhtyeen 18 ykköshittiä Waterloosta alkaen. Missä maissa nämä kappaleet ovat ykköshittejä olleet, sitä ei levyn kansilipuke kerro, eikä juuri mitään muutakaan.
Musiikkinsa puolesta kokoelma on yhtä hyvä kuin yhtyeen muut kokoelmat. Jos joku vielä on välttynyt ostamasta yhtään Abba-levyä hyllyynsä, Number ones on varma tapa korjata asia. Abba oli 70-luvun ja 80-luvun alun täydellisin poptuote sanan varsinaisessa merkityksessä. Viimeiseen asti hiotut levytykset eivät häpeä lainkaan 2000-luvun tekniikalla tehtyjen poplevyjen rinnalla. Yhtyeen musiikin ydin oli kuitenkin aina Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin nerokkaat popsävellykset ja niiden jänniä yksityiskohtia vilisevät sovitukset. Anni-Frid Lyngstadin ja Agnetha Fältskogin lauluosuudet olivat vertaansa vailla oleva kuorrutus herkullisen, joidenkin mielestä liiankin äitelän, kakun päällä.
Uusi kokoelma on kuitenkin täysin turha julkaisu monien sitä edeltäneiden kokoelmien tapaan. Mitään uutta, harvinaista, julkaisematonta tai edes hitusen yllättävää sisältöä ei levyllä ole. Kansilehtinen on tylsistä tylsin, sisältäen vain laulujen tekstit, pari mitäänsanomatonta mustavalkoista valokuvaa ja Madonnan lyhyt Abba-ylistys. Tämä teksti viimeistään paljastaa levyn julkaisun perimmäisen tarkoituksen, yrityksen kerätä rahat Madonnan Hung up –hitin villitsemältä tanssikanslta. Kappaleessa sämplätty Gimme gimme gimme on kokoelman aloitusraita. Kakkosraitana puolestaan viittaa Suomessakin keväällä esitettävään Mamma Mia –musikaaliin. Hutaistua työtä on tylsän kansivihkosen lisäksi levyn masterointi, esimerkiksi Gimme gimme gimme –kappaleen bassokuviot puuroutuvat pahasti.
Abbasta kiinnostuneille suosittelen Abba Gold ja More Abba Gold –kokoelmia, joissa ajatuksella koottujen kappaleiden lisäksi on värikkäästi kuvitetut ja yhtyeen historiikit sisältävät kansilehtiset. Jos nämä albumit eivät riitä tai niitä ei kaupoista enää löydy, suosittelen neljän cd:n Thank you for the music –boksia, josta löytyy jo lähemmäs 70 kappaletta yhtyeen historiasta sekä yksi cd:llinen harvinaisuuksia ja ennenjulkaisemattomia äänityksiä. Myös kahden cd:n The Definitive collection on Number Onesia suositeltavampi kokoelma, samaan hintaan saa tuplamäärän kappaleita sekä perusteellisesti toimitetun kansilehtisen.
teksti: Mikko Suhonen