8-pallo

Aku Louhimiehen8-pallo pläjäyttää täyslaidallisen ahdistusta valkokankaalle. Vankilasta vapautuva Pike vauvoineen on aloittamassa uutta raitista elämää. Päihdetokkurainen vanha kaveriporukka ja vangin stigma eivät helpota sopeutumista yhteiskuntaan. Poliiseilla on omat ongelmansa ja angstinsa.

Marko Kilven rikosromaani Elävien kirjoihin on muuntunut jänteväksi elokuvatarinaksi. Päähenkilöksi on noussut Pike, mikä on hyvä ratkaisu, sillä hänen kauttaan saadaan käsiteltyä entisen elämän painolastia, parisuhdeväkivaltaa, poliisien toimintaa ja neuvottomuutta sekä yhteiskunnassa rehottavaa älytöntä byrokratiaa. Entisen vangin on äärimmäisen vaikeaa muuttua yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi. Äitiys kuitenkin motivoi Pikeä muutokseen, hän haluaa pitää lapsensa ja olla enää mokaamatta, vaikka rahaa on vähän ja vaikka yksinäisyys ja väsymys hiertävät. Kun entinen poikaystävä, huumediileri Lalli (Eero Aho) palaa ulkomailta, Pike antaa periksi intohimolle. Samalla hänen elämäänsä tunkeutuu alituinen pelko ja väkivalta.

Louhimiehen Vuosaarta ja nyt 8-palloa katsellessa tuntuu kuin katselisi muunnelmia nerokkaasta Pahasta maasta. Rikokset, väkivalta, naiminen, narkkaaminen ja tappaminen kuljettavat jälleen henkilöhahmoja. Eivätkä toisten tunteet tai henki ole loppupeleissä minkään arvoisia. Elokuvan henkilöt ovat haavoittuneita ja pelottavia, joskus molempia samaan aikaan. Väkivallan uhka on elokuvissa huomattavasti kiehtovampaa ja ahdistavampaa kuin itse väkivallan esittäminen. 8-pallossa väkivaltaa saadaan niin suuri annos, että katsomisesta tulee yksinomaan epämiellyttävää, vaikka lopussa pilkahteleekin armollista valoa.

Jessica Grabowsky näyttelee herkästi naista, joka on ahdistunut omista huonoista valinnoistaan ja koko ajan vähällä lannistua. Menneisyys repii myös poliiseja. Väkivallanteosta toipuva konstaapeli Olli Repo (Mikko Leppilampi) määrätään rikostutkija Elias Kasken (Pirkka-Pekka Petelius) pariksi. Miesten kemiat eivät toimi. Repoa stressaa myös avioero, Kaski taas tuntuu olevan epäilyttävän kiinnostunut entisen asiakkaansa Piken tulevaisuudesta. Peteliuksen henkilöhahmo ei tässä tarinassa naura eikä naurata kertaakaan, Petelius osaa siis olla myös uskottavasti vakava. Eero Aho on erinomainen missä tahansa roolissa. Sisäpiirin vitsinä elokuvassa vilahtavat myös kirjailija Marko Kilpi ja käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala. Louhimiehen elokuvan niljakkaimmassa roolissa nähdään tietysti taas kerran Mikko Kouki.

Teksti: Minna Karila