Galileo, Newton ja Kepler mullistivat maailmankuvaa ja järisyttivät uskonnollisia arvoja 1500-luvun lopulla, kun maailmankaikkeuden rajattomuuden oivaltaminen toi ihmisen kasvokkain rajattoman tilan kanssa. Barokin konsepti liikkeestä yhä laajenevassa tilassa vaikutti voimakkaasti ajan arkkitehtuurin ja sen kautta puutarhataiteeseen, jossa korostettiin illuusiota todellisuuden kustannuksella.
Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (1638-1715) aikakausi oli läpimurron aikaa puutarhataiteen kehitykselle. Sen suureellisuuden, jota kuningas vaati linnansa tueksi rakennetulta puutarhalta, tuli toimia esikuvana koko Euroopassa. 1600-luvun ranskalainen puutarhataide muuttaakin luonnon kontrolloiduksi taideteokseksi, joka on arkkitehtuurin ja puutarhataiteen liitto. Puutarhataiteen ja arkkitehtuurin yhteistyön välttämättömyyttä korostettiin, ja puutarhalle asetettiin kolme taiteellista vaatimusta: oikeat suhteet pituuden, leveyden ja korkeuden välillä, symmetria sekä variaatio.
