10.4. Muoto puutarhassa

Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (1638-1715) aikakausi oli läpimurron aikaa puutarhataiteen kehitykselle. Sen suureellisuuden, jota kuningas vaati linnansa tueksi rakennetulta puutarhalta, tuli toimia esikuvana koko Euroopassa. 1600-luvun ranskalainen puutarhataide muuttaakin luonnon kontrolloiduksi taideteokseksi, joka on arkkitehtuurin ja puutarhataiteen liitto. Puutarhataiteen ja arkkitehtuurin yhteistyön välttämättömyyttä korostettiin, ja puutarhalle asetettiin kolme taiteellista vaatimusta: oikeat suhteet pituuden, leveyden ja korkeuden välillä, symmetria sekä variaatio.

Tyylisuunnan avainsana on parterri, joka muotoiltiin poikkeuksetta puksipuusta ja oli täysin sidottu arkkitehtuuriin. Muut kaksi keskeistä osaa ovat bosketti ja puukujanne. Kaikki barokkipuutarhan elementit tunnettiin jo renessanssin aikana, mutta geometrisistä muodoista parterri kehittyi aivan uudelle tasolle: pensaat leikattiin huolella kuvioihin, jotka muistuttavat aikakaudelle tyypillisiä kankaiden kirjailumalleja tai sukujen vaakunoita. Toisin kuin renessanssin parterria, barokin parterria oli tarkoitus ihailla rakennuksen ylemmistä kerroksista.

Barokki Suomessa

Ruotsalainen aatelisto alkoi rakentaa 1600-luvulla puutarhoja eurooppalaisen mallin mukaan. Laajan kansainvälistymisen myötä Ruotsiin ja Suomeen saapui muun muassa Hollannista, Ranskasta ja Saksasta sotilaita ja kauppiaita, jotka perustivat omia puutarhoja ja esimerkiksi saksalaissyntyisen suurkauppiaan Frans Stockmannin omistaman, Porvoon lähellä sijainneen Ånäsin tilan yhteydessä oli 1600-luvulla merkittävä puutarha. Uudet ajatukset kulkeutuivat Suomeen myös ulkomailla opiskelleiden suomalaisnuorten mukana.

Suomalaisten kartanoiden tiluskarttoja on säilynyt jonkin verran 1650-luvulta lähtien ja niissä näkyy myös kasvimaita ja hedelmätarhoja. Puutarhojen yksityiskohdista ei ole kuitenkaan säilynyt paljonkaan tietoa. Eräässä 1670-luvulta olevassa piirustuksessa näkyy sommittelua pohjoismaiseen tapaan, jossa hyötytarha ja kortteleista koostuva koristetarha sijaitsivat erillisinä. Tällainen ranskalaisvaikutteinen muotoilu yleistyi meillä kuitenkin vasta myöhemmin.

Turun akatemian yhteyteen perustettiin 1640-luvulla puutarha, josta kehittyi myöhemmin Suomen ensimmäinen kasvitieteellinen puutarha. Puutarhaviljelyn ripeä kehitys tyrehtyi jo 1600-luvun loppupuolella aateliston rahatilanteen kiristyessä. Vuosisadan loppuun ajoittuivat suuret kuolonvuodet (1696-1697), jolloin kolmannes Suomen väestöstä menehtyi joko nälkään tai kulkutauteihin. Heti tämän jälkeen syttyi suuri Pohjan sota (1700 -1721) ja sitä seurasivat ensin erittäin kylmä talvi, joka tappoi kotimaisiakin lehtipuita sekä lopulta kaiken huipuksi katovuodet. Samaan aikaan sodan kanssa alkoi isoviha (1713-1721), jolloin venäläiset miehittivät Suomen. Vetäytyessään he veivät mukaansa kaiken, minkä irti saivat. Lopputulos oli, että Suomen suurimmaksi osaksi kokemusperäinen puutarhatietous katosi lähes täysin näiden vuosien aikana.

Muotopuutarha itselle?

(Pioni 10.4.2007)