Turku-viikonlopun toinen illallinen nautittiin Aurajoen rannan toisessa bistrohenkisessä raflassa, Mamissa. Smör oli laittanut edellisenä iltana riman varsin korkealle.
Saapuessamme ravintolaan meidäät ohjattiin reunapöytään, josta avautui lasiseinän läpi näkymä viereiseen sisustusliikkeeseen. Ratkaisu antaa toki tilantuntua, mutta ei ole kaikkein miellyttävin syömisympäristö. Vastakkaisen seinän Taistelevat metsot -kollaasi sen sijaan loi mahtavasti tunnelmaa. Sali oli likimain tyhjä, mutta henkilökunta painoi ympäri raflaa melkoisella kiireellä. Saimme odottaa jonkin aikaa tilaushetkeä. Ulkona oli alkanut ripotella vettä ja se näytti sotkevan tarjoilijoiden pasmat kunkin käydessä vuoronperään korjaamassa pöytiä ja varjoja suojaan. Eikö sitä olisi voinut jättää yhden henkilön tehtäväksi? Kiireen tuntu oli päällä miltei loppuun asti ruokahetkeä. Ruokajuomia ei huomattu kysyä ja toimittaa ajoissa. Jälkiruoalle juomaa ei edes tarjottu. Annoksia ei esitelty oikeastaan yhtään. Ruoka sen sijaan tuli salamannopeasti, mikä ei sekään lauantai-illallisella ole niin hyvä asia. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta pienintäkään asiakkaaseen keskittymistä ei ollut havaittavissa. Mutta mennään pääasiaan eli ruokaan.
Koska olimme maistelleet lounaaksi Mamin haukimureketta Neitsytperunafestivaaleilla, päätti vaimo ottaa alkuruoaksi Fenkolikeittoa ja tryffelillä maustettua neitsytperunaa (9,50). Varsin toimiva aloitus. Silkinpehmeää ja raaka-aineita kunnioittavaa. Olen kesän aikana törmännyt etaniin vain puutarhassa, joten päätin vaihtelun vuoksi maistella niitä lautasella. Mamin Etanat XVI (10,00) toi sarvipäiden höysteeksi mm. piparjuurta. Oikein makoisa ja uudenlainen yhdistelmä. Pääruoaksi vaimolle tehtiin (23,00). Illallisen ehdottomasti parasta antia. Kala oli kypsyydeltään ja suolaltaan täydellinen, mikä on valitettavan harvinaista. Oma (21,00) oli konstailematon ja kesäinen annos. Vaikka sitruunasmetana hyvin toimikin, olisin voinut toivoa hivenen lisää luovuutta kokonaisuuteen. Kotiruokamainen.
