Kun kysyin ravintolasuosituksia Tallinnaan, nousi yksi nimi jokaisen huulilta. Dominic. Jokainen lisäsi vielä perään, että siellä on hyvä viinilista. Siispä sinne.Katsellessani listaa etukäteen netistä, miellytti minua eniten klassikoiden mukanaolo. Coq au viniä näkee hyvien suomalaisten raflojen listalla aivan liian harvoin. Tournedos Rossini saa puolestaan aikaan kysymyksiä tarjoilijalle eettisen tuotantotavan puolesta. Lisäksi keskitalven listalla olevat kevätporkkanat, parsa ja kirsikat ovat kaukana kausiajattelusta. Kuten aiemmassa bloggauksessakin totesin, Viro ei ole kokenut vielä glitterikrapulaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee.
Alkuun meille tuodaan amuche bouchena mätiherkku leivän päällä. Bongaan kaninmaksaa grillattuna ja moussena metsäsienipiiraan ja sipulihillokkeen kera. Pakko maistaa, kun tuollaista ekaa kertaa listalla näkee. Vaimo nappaa merikrotti-carpaccion mintun, oliiviöljyn ja rucolan kera. Myöhemmin muistamme, että sekin fisu oli WWF:n punaisella listalla. Damn! Täytyypä blogata aiheesta, niin muistaa ulkomaisetkin lajit paremmin.
Kaninmaksa-annos oli maistuva ja tyylikkään yksinkertaisesti toteutettu. Mousse oli paistettu rapsakaksi ja maksanmaku oli siinä hienostuneempi. Merikrotti oli (maultaan) hieno aloitus illalliselle. Raikas makuhermojen herättelijä.
