Kun kysyin ravintolasuosituksia Tallinnaan, nousi yksi nimi jokaisen huulilta. Dominic. Jokainen lisäsi vielä perään, että siellä on hyvä viinilista. Siispä sinne.Katsellessani listaa etukäteen netistä, miellytti minua eniten klassikoiden mukanaolo. Coq au viniä näkee hyvien suomalaisten raflojen listalla aivan liian harvoin. Tournedos Rossini saa puolestaan aikaan kysymyksiä tarjoilijalle eettisen tuotantotavan puolesta. Lisäksi keskitalven listalla olevat kevätporkkanat, parsa ja kirsikat ovat kaukana kausiajattelusta. Kuten aiemmassa bloggauksessakin totesin, Viro ei ole kokenut vielä glitterikrapulaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee.
Alkuun meille tuodaan amuche bouchena mätiherkku leivän päällä. Bongaan kaninmaksaa grillattuna ja moussena metsäsienipiiraan ja sipulihillokkeen kera. Pakko maistaa, kun tuollaista ekaa kertaa listalla näkee. Vaimo nappaa merikrotti-carpaccion mintun, oliiviöljyn ja rucolan kera. Myöhemmin muistamme, että sekin fisu oli WWF:n punaisella listalla. Damn! Täytyypä blogata aiheesta, niin muistaa ulkomaisetkin lajit paremmin.
Kaninmaksa-annos oli maistuva ja tyylikkään yksinkertaisesti toteutettu. Mousse oli paistettu rapsakaksi ja maksanmaku oli siinä hienostuneempi. Merikrotti oli (maultaan) hieno aloitus illalliselle. Raikas makuhermojen herättelijä.
Väliin tuotiin sorbettia suuta raikastamaan. Pääruoaksi oli tarjolla kahta kalaa. Ruijanpallasta ja lohta. Ruijanpallas on em. syin ehdoton no-no eikä lohi maistunut vaimolle, joten tämäkin ottaa pitkästä aikaa liha-annoksen. Hirven sisäfileetä, punajuuri-vuohenjuustopiiras, sellerikermaa ja pinaattia tarjosi talvisen tuhteja makuja hiukan uudella yhdistelmällä. Laadukkaat raaka-aineet ja selkeät maut. Perusvarma. Itselleni jäi oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi lampaankyljyksiä ja -niskaa naurispyreen, punajuurten, linssien ja chorizon kera. Varsin mielenkiintoinen yhdistelmä! Liha oli taiten tehtyä, osasten yhteispeli toimiva ja chorizo antoi hauskaa sävyä makuun. Kikkailematonta ja varmaa. Molemmat annokset olivat hyviä, mutta eivät erinomaisia. Jotain jäi uupumaan. Maut olivat ehkä turhankin kliinejä. Ja niitä kevätporkkanoita ja parsoja oli tungettu molemmille lautasille. Punajuuri ja parsa samassa haarukassa on hämmentävää…
Ravintolan mahtava viinivalikoima muotoutuu usein ongelmaksi. Mikäli pariskunta syö eri annoksia ja vieläpä lihaa ja kalaa, ei pulloa voi tilata. Dominicissa oli onneksi tarjolla useita puolikkaitakin pulloja ja kun molempien pääruoka oli tuhtia lihaa, onnistuimme sellaisen tilaamaankin. Tarjoilija ehdottaa ensimmäisenä 80 euron pulloa (0,375 l), johon pyydän hiukan edullisemman vaihtoehdon. Chateau Trimoulet Saint-Emilion Grand Cru 2006 (33 e/0,375 l) oli erinomainen. Alkuruokien kera nautitut viinilasilliset melko hyvät.
Jälkkäriksi oli aika tylsiä vaihtoehtoja. Päädymme Crème brûléeseen ja päivän kakkuun. Molemmat hiukan pliisuja eikä se tuore mansikka sydäntalvella ole hieno juttu. Paikallinen Põltsamaa Tõmmu -jälkkäriviini oli hauskempi tuttavuus.
Kaiken kaikkiaan Dominic oli hyvä kokemus ja hinta/laatu erittäin hyvä, jos vertaa Suomen tarjontaan. Valmiit menukokonaisuudetkin olis kiva. Uskon tosin, että Tallinnasta saa parempaakin klassista ruokaa. Muutama paikka jäi kutkuttamaan mieleen.
LASKU: Kolmen ruokalajin illallinen kahdelle, kaksi lasillista viiniä ja aperitiivit, laadukas puolikas viinipullo, jälkkäriviini, kivennäisvesi, espressot yht. 127 e.
Dominic, Vene 10, Tallinna
Muut Tallinnan reissun ravintola-arvostelut:
