Kokkaamisen opit parhaiten klassikkojen kautta. Ne ovat hyväksi havaittuja, ajan myötä hioutuneita kulinaarimaailman peruspilareita. Ne ovat toimineet pohjana ja inspiraationa monentyyppisiin ruokalajeihin. Itse pidän myös siitä, että ne ovat juuri niitä reseptejä, joita löytyy vertailtavaksi ravintoloista. On hauskaa havaita, miten kukin kokki on annosta lähestynyt ja todeta oma metodi paremmaksi tai saada hyviä vinkkejä. Tässä suosikkini pastaklassikoista. Lisänä yksi extra. Ennen aloitusta kannattaa vilkaista vinkkejäni pastantekoon.
Bucatini all'amatriciana. Rooman lähellä olevasta Amatrice-kaupungista kotoisin oleva, alunperin ilman tomaattia tehty kastike, jonka roomalaiset tarjoilivat rosso eli tomaatin kera. Oikeaoppisesti guancialesta eli kuivatusta possunposkesta tehty soosi, mutta hankalan saatavuuden takia tehdään suomalaisittain pekonista. Bucatinia eli onttoa spaghettia löytyy myös harvasta paikasta, joten korvaa se tavallisella spaghettilla. Pecorino antaa hauskaa vivahdetta, mutta voit toki korvata senkin parmesaanilla.
Bucatini all'amatriciana neljälle pääruokana 500 g bucatinia tai spaghettia
1 sipuli
12 slaissia pekonia
tlk tomaatteja
chilirouhetta maun mukaan (ei tuliseksi asti)
2 dl raastettua pecorinoa
suolaa
pippuria
Hienonna sipuli ja pekoni. Fresaa sipulia pannulla ja lisää siihen pekoni ja chili. Anna pekonin rasvan hiukan sulaa. Kaada tomaatit mukaan ja anna hautua puolisen tuntia. Laita siinä välissä pasta kiehumaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita soosi pastan kanssa ja lisää pecorino.
Spaghetti alla carbonara. Toinen roomalainen klassikko, jonka tarkempaan syntyhistoriaan liittyy muutama vaihtoehto. Miilunpolttajan pastana Suomessa tunnettu annos saattaa olla peräisin kaivostyöläisten suosikkiruoista, salaisen -yhteisön keittiöstä Italian yhdistymisen ajoilta tai sitten amerikkalaisten sotilaiden pekoni-muna -aamiaisen kaipuusta toisen maailmansodan aikana. Hiili tarkottaisi viimeisessä versiossa pastan päällä olevaa mustapippurirouhetta. Oli miten oli, tämän helpommaksi, yksikertaisemmaksi ja nopeammaksi ei pastan teko mene. Kaikki hoituu pastan keittoajan puitteissa. Tähänkin olisi (kuivattu possunposki) tai sitten omiaan, mutta pekoni on ihan ok. Koulukuntia löytyy tämänkin parista. Kerma on mielestäni tässä täysin turha ja munan pistän sekaan kokonaan, en pelkkiä keltuaisia.
