(Poko)
Luinpa tuossa Olli Lindholmin haastattelun, jossa mies ilmoitti vastustavansa ajattelua, jonka mukaan Yöllä olisi mitään tekemistä iskelmän kanssa. No jos ei nyt suoraa iskelmää, niin ei tämä nyky-Yö kyllä mitään rockiakaan ole.
Yksi rockmusiikin perimmäisiä aineosia on vaarallisuus, ja sitä Yössä on yhtä paljon kuin pölynimurissa. Joku kotieläin tai pikkulapsi saattaa silloin tällöin säikähtää, kun masiina laitetaan käyntiin, mutta siihenpä tuo jää.
Yön ratkaisuja ei kuitenkaan parane mollata. Jos bändi myy yhtä albumia 100 000 kappaletta ja on suosionsa huipulla yli kaksi vuosikymmentä perustamisensa jälkeen, niin jotainhan tässä on tehty "oikein". On ihan se ja sama, jos meikäläinen ei jollotustaan jaksa kuunnella.
Kuolematon on niin takuuvarmaa tavaraa suomalaisen ostavan musiikkiyleisön tarpeisiin, että on tuskin epäselvää, mitä levyä myydään tänä keväänä kuin leipää. Kevytversio härmäläisestä peruspatetiasta kukoistaa käytännössä jokaisessa kappaleessa, eikä rakkaus ole lumivalkoinen vaan vähän vaikka minkä värinen. Jokaiselle löytyy omansa.
teksti: Matti Riekki