USA 2006. Ohjaus. Brett Ratner. Käsikirjoitus: Simon Kinberg ja Zak Penn. Tuotanto: Avi Arad, Lauren Schuler Donner. Kuvaus: Philippe Rousselot ja Dante Spinotti. Leikkaus: Mark Goldblatt, Mark Helfrich ja Julia Wong. Pääosissa: Hugh Jackman, Halle Berry, Ian McKellen, Famke Janssen, Patrick Stewart, Kelsey Grammer, Anna Paquin, Rebecca Romijn, James Marsden, Shawn Ashmore, Ben Foster. Kesto: 104 min.
Spandexiin verhoutuvista mutanteista kertova sarjakuvafantasia X-Men on edennyt kolmanteen ja (toivottavasti) viimeiseen osaansa. Mitään uutta tai kovin erikoista X-Men viimeinen kohtaaminen ei tarjoa. Näyttävistä kamppailuista tai tehosteista ei toki ole pulaa – mutta kiinnostuksesta kyllä. Ohjaajan pesti on siirtynyt Bryan Singeriltä lähinnä Rush Hour -tömistelyistä tunnetulle Brett Ratnerille, joka tekee tappavan tasaista, siis persoonatonta, jälkeä.
Kun mystinen lääke kehitetään ”parantamaan” mutantit erikoisominaisuuksistaan, vastakkainasettelut kärjistyvät sekä mutanttien ja ihmisten välillä että leirien sisällä. Osa X-men-kummajaisista tahtoo vain olla normaaleja ja ottaa sopuisasti piikin, kun taas häikäilemättömän Magneton (aina karismaattinen Ian McKellen) johtama kapinallisryhmä halajaa rajatonta mutanttivaltaa hinnalla millä hyvänsä. Rohkean karvaturrin Wolverinen (symppis Hugh Jackman) on siis taas tartuttava toimeen yhdessä sekalaisen joukkonsa kanssa, jota innoittaa viisas mentor-tohtori Xavier (Patrick Stewart).
Hyvisten vaarallisimmaksi vastustajaksi osoittautuu kuolleista herännyt seksipommi-tohtori Jean Grey (Famke Janssen), koska hän ainoana edustaa ”ylemmän tason” mutantteja ja kykenee siis tiukasti tuijottamalla räjäyttämään tieltä niin risut, talot kuin moottoritiet. Mutta miten rautakyntisen Wolverinen rakkaus vaikuttaa tulisilmäiseen tuhottareen? Se selviää Suuressa Kaksintaistelussa Alcatrazin vankilasaarella, johon Golden Gate Bridge on kätevästi käännetty elokuvan ehkä visuaalisesti vaikuttavimmassa trikissä. Samaisella saarella kykkii parantajan lahjalla varustettu ihmepoika Leech, jota esittää 13-vuotias Cameron Bright, tuo nykyjännärien (Godsend, Birth, Running Scared) vakiokasvo.
Eri näköistä karvanaamaa pukkaa kankaalle siihen tahtiin että itse tarina tahtoo hukkua jalkoihin. Hahmoja ja supervoimia on liikaa, ja siksi oikein kukaan ei pääse loistamaan vaikka näyttelijäkaartissa ei ole vikaa. Halle Berryn esittämä Storm jää täysin toiminnan varjoon, samoin Anna Paquinin kalvakka Rogue ja Ben Fosterin (Mullan alla, Panttivanki) hahmottelema enkelipoika Angel, joka muutaman kerran saa liihotella kaupungin yli. Upea Famke Janssen varastaakin väkevällä läsnäolollaan rutiiniryminän ainoat tuntehikkaat hetket.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film