Wahlroos kannustaa äänestämään - jaloillaan

Tuohtumuksesta syntyi liki 400-sivua tekstiä, Wahlroosin kaleidoskooppi, jossa vilahtelevat talousgurut, mainostekstit tai vaikkapa Joseph Hellerin romaani Catch 22 - me sotasankarit.

Mutta vaikka tekstiä ja teorioita on paljon, rivien välistä paistaa myös tuttu kärjistäjä.

- Työmarkkinat on pysyvä ongelma, aloittaa Wahlroos kappaleen ammattiliitoista ja työmarkkinoista. Syynä on, se että palkat eivät laske ja työttömyyskorvaukset ovat ruhtinaalliset.

Ammattiliittoja Wahlroos siis pitää talouden käsittein työvoiman tarjontakartelleina, jotka on kuitenkin suljettu kilpailulakien ulkopuolella.

- Useimmat meistä suostuisivat varmaan auliisti ja iloisesti ottamaan lähes 90 prosenttia käteen jäävästä palkasta korvaukseksi siitä, ettei tarvitse lähteä työhön. Työttömänä oleminen ei edes merkitse täydellistä joutilaisuutta; aikaa voi viettää muuallakin kuin kunnan uima-altaalla tai kulma-pubissa.

Kirjan motto ja manifesti on kilpailu. Wahlroosin maailmassa valta jakaantuu kilpailussa kolmelle toimijalle. Ne ovat yhtiöt, markkinat ja valtio, tässä järjestyksessä. Taviksen roolina on yhä äänestää, työntekijänä, yrittäjänä, veronmaksajana, mutta ei niinkään uurnilla vaan jaloillaan.

- Ei ole perustavampaa oikeutta - ei ihmisille eikä pääomalle - kuin oikeus äänestää jaloillaan: jättää taakseen sorto - olipa se Stalinin kaltaista veren tahrimaa kauhua tai vain populistisen enemmistön arkista tyrannia. Vapauden esitaistelijoiden on korotettava äänensä kaikkialla, missä tätä oikeutta loukkaavat rajojaan mustasukkaisesti vartioivat hallitukset tai tulojaan suojelevat hyvinvointivaltiot. Heidän ääntään on kuultava - ei puolustaaksemme etuoikeutettujen valinnanvapautta - vaan turvataksemme valtioiden, yhtiöiden ja yksilöiden välisen kilpailun, joka on vapauden ja edistyksen ylivertainen takaaja kaikkialla.

Suuryhtiöiden kukoistuksesta Wahlroos muistuttaa mieliin mielenkiintoisia näkemyksiä.

Esimerkkinä ei ole Nokia, vaan yhdysvaltalaiset autojätit GM ja Ford, jotka syytivät liukuhihnalta isoja autoja Yhdysvaltain markkinoille.

- Jälkiviisas näkee lopputuloksen väistämättömänä. Yhdysvaltalainen kuluttaja kyllästyi lopulta Detroitin kömpelöihin, polttoaineetta ryystäviin moottoritieristeilijöihin, ja aloitti pitkän rakkaussuhteen japanilaisten ja kalleimpien eurooppalaisten henkilöautojen kanssa.

- GM:n organisaatio oli kohottanut itsensä niin paljon asiakkaidensa ja markkinoiden yläpuolelle, että se ei voinut enää uskoa epäonnistuvansa. Se yksinkertaisesti lahosi sisältä, kuittaa Wahlroos GM:n ja Fordin kohtaloa.

Björn Wahlroosin teos: Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle