Kari Pyrhönen
kari.pyrhonen@mtv.fi
107 neliömetrin kerrostaloasunto Helsingin Kalliossa on hämmentävä aikamatka 1950-luvulle. Koti on sisustettu viimeistä piirtoa myöten 50-luvun huonekaluilla ja esineillä. Kodin omistajat pukeutuvat tuon ajan tyylillä - aina.
– Me elämme silti ihan modernia elämää. Cd-soitin on piilotettu tuohon olohuoneen lipastoon, naurahtaa rouva Sylvie Fraboulet-Jussila. Tavallista elämää 50-luvun estetiikalla. Sen ajan huonekalut ja muotoilu miellyttävät silmäämme eniten.
Vintage-keräily (sana tarkoittaa alkuperin "hyvää ja kestävää vuosikertaa" ) on mielletty Suomessa enimmäkseen rock´n roll- ja rockabilly-harrastukseksi kellomekkoineen ja hiustyyleineen, mutta kyseessä on paljon laajempi asia. Tosin vasta viime aikoina vintage-elämäntavan vaalijat eri vuosikymmeniltä ovat alkaneet löytää toisiaan. Kolme vuotta sitten perustettiin yhdistys ja viime syksynä aloitti oma Golden Vintage-lehti.
– Vintagen aikakausia riittää 1900-luvun alusta 1970-luvulle, kuvailee tuoreen Fintage ry:n puheenjohtaja Lassi Patokorpi, jonka opiskelijakommuuni on sisustettu 1930-luvun aikaan.
– Olennaista on tietysti alkuperäisyys ja säilyvyys, mikä on myös ekologista. Kertakäyttökulttuuri alkoi yleistyä 1970-luvulla. Mahtaako meidän ajaltamme jäädä mitään vintagea joskus 50 vuoden kuluttua, kun kaikki päätyy nykyään jätteeksi? miettii Patokorpi.
Patokorpi astelee 1930-luvun pussihousuissaan messualueella Tampereen keskustassa. Vintage-väki kokoontui tänä viikonloppuna Manseen suvimessuilleen. Myyntipöytiä on melko vähän, mutta tyyliä riittää yli sata vuotta vanhoista (tietysti toimivista)polkupyöristä sodan aikaan ja tietysti eleganttiin 50-luvun kauneuteen. Tuon aikakauden vaatteet istuivat kantajansa päällä ja laatu näkyy yhä - kuosi ei juurikaan rispaannu eikä nukkaannu.
Aurinkoiselta pihalta löytyy myös brittiläiseen 50-luvun mekkoon sonnustautunut rouva Helsingin Kalliosta.
– En ole pettynyt, vaikka en löytäisi tällä kertaa mitään ostettavaa, hymyilee Sylvie Fraboulet-Jussila. Meillä on jo ihan tarpeeksi tavaraa, emme oikeastaan etsi enää mitään erityistä. Täällä on vain kivaa tavata tuttuja. No yhden käsilaukun ostamista harkitsen.
Kotonaan Kalliossa Fraboulet-Jussila esittelee vaatehuonettaan, jossa on runsaasti käsilaukkuja.
– Näitä minulta haluttaisiin eniten ostaa. Joskus voimme myydä pois jotain sellaista, mitä emme tarvitse, mutta vintage ei ole meille missään nimessä sijoitustoimintaa. Emme etsi tavaroita siksi, että niiden arvo nousisi. Ostamme ne omaan kotiimme, siksi ne ovat aina arvokkaita.
Alun perin ranskalainen Fraboulet-Jussila tapasi miehensä 20 vuotta sitten Englannissa - vintage-harrastajien häissä. Pian hän muuttikin Suomeen ja työskentelee nykyisin Sitrassa ympäristöasiantuntijana.
– Voin pukeutua työssäkin 50-luvun tyyliin, riittävän hillittyjä asuja löytyy. Vapaa-aikana tulee joskus tilanteita, joissa minulta ja mieheltäni kysytään: "Oletteko menossa naamiaisiin"?