Poisonblackin solisti laittoi vuosi sitten korkin kiinni eikä kadu ratkaisuaan yhtään.
Reilu vuosi sitten Ville Laihiala istui kotonaan sohvalla ja mietti elämäänsä. Alkoholin kanssa läträäminen ei tuntunut enää hyvältä, ja sen käyttö oli tuonut ikäviä lieveilmiöitä, kuten rattijuopumustuomioita.
Oululainen perheenisä päätti tehdä asialle stopin ja kääntää elämässään uuden sivun.
– Pää oli niin täynnä paskaa, etten enää nauttinut elämästä. Istuin sohvalla ja päätin hakea apua alkoholiongelmaani. En kuitenkaan olisi yksin selvinnyt asiassa. Kävin katkot ja kuntoutukset, ja nyt mennään päivä kerrallaan, rokkari kertoo MTV3.fin Viihdeuutisille.
Vuosi ilman alkoholinhuuruista elämää on tehnyt hyvää Laihialalle. Vaikka hän ei ole mitään absolutismilupausta tehnytkään, on vakaana päätöksenä tarkoitus viettää loppuelämä ilman viinaa.
– Oli elämäni paras päätös, että lopetin alkoholinkäytön. Pää on tosi paljon kirkkaampi. Näin jälkikäteen ajateltuna, eihän se mikään hyvä olotila ole, että on krapula jatkuvasti. Mulla on mennyt elämässä paljon hyviä asioita ohitse viinan ja siitä seuranneen krapulan takia. Kyllä tässä vakaana tarkoituksena olisi katsoa loppuelämä kirkkain mielin.
Pohjan kautta takaisin pinnalle
Ville Laihiala tuomittiin helmikuussa 2010 80 päivän ehdolliseen vankeuteen törkeästä rattijuopumuksesta ajettuaan poliisin haaviin joulukuussa 2,49 promillen humalassa. Laihiala ei ollut ensimmäistä kertaa tarttunut auton rattiin humalassa, vaan tuomioita on aikaisempiakin.
Perheellinen Laihiala kertoo häpeävänsä tekojaan.
– Tuomiot hävettävät. Onneksi ei kenellekään tapahtunut mitään. Jos niistä jotain positiivista seurasi, niin se että silloin piti viimeistään pysähtyä ja miettiä, mikä on elämässä tärkeintä.
Keväällä 2011 Laihialan luotsaama Poisonblack on julkaisemassa ensimmäistä Drive-nimeä kantavaa pitkäsoittoaan uuden levy-yhtiön hoivissa. Huhtikuussa tulee ulos uusi levy, jonka kappaleet on tehty mieli kirkkaana, ilman alkoholia.
– Se on täyttä itsekusetusta, jos kuvittelee, että hyvien biisien tekemiseen tarvitsee suurta kärsimystä ja krapulan luovaa olotilaa. Tämän kyseisen levyn tekeminen oli tosi helppoa, rentoa. Saimme levyn purkkiin jo viikossa, kun aiemmin siihen on mennyt kuukausikin. Siellä sitten pyöriteltiin peukaloita ja mietittiin, että jaahas, mitäs nyt sitten, Laihiala naurahtaa.
(MTV3–ANN-MARI LEINONEN)