Juha Lind, 35, palasi täksi vuodeksi SM-liigaan pitkän ulkomaankierroksen jälkeen. Keväällä konkarihyökkääjä toivoo pääsevänsä juhlimaan neljättä Suomen mestaruuttaan Jokerien paidassa.
Miltä paluu SM-liigaan on maistunut?
- Ihan kivalta, eikä Suomen liigassa mitään ihmeitä ole poissaoloni aikana tapahtunut - samaa kiekkoa täällä pelataan kuin aina ennenkin. Toki jotkut asiat ovat näin monen pelivuoden aikana muuttuneetkin, mutta pääperiaatteet ovat säilyneet samoina.
- SM-liigan nykytasosta on keskusteltu paljon, ja itsekin olen asiaa joskus miettinyt. Näitä asioita kuitenkin hirveän vaikea verrata, sillä ainoa luotettava mittari olisi pistää eri aikakausien joukkueet pelaamaan tosimielellä vastakkain sarjapelejä. Itse olen sitä mieltä, että kautta linjan erot ovat Euroopassa kutistuneet joka suuntaan - ennen takapajuloina pidetyt maat ovat menneet kiekon osalta paljon eteenpäin. Aikanaan kun itse lähdin Itävaltaan, niin Törmäsen Antti kysyi puolivälissä kautta, joutuuko sarjassa vetämään tosissaan. Todellakin joutui.
Miksi palasit täksi kaudeksi Jokereihin?
- Olimme kiertäneet ulkomaita yhdeksän vuotta, joten paljon oli ehditty nähdä. Toisaalta perhettä (kolme lasta) on tässä iässä matkassa sen verran, että päätöksiä pelipaikoista ei enää tehdä vain kiekkoiluin ehdoilla. Nuorin poika on nyt neljä ja puoli kuukautta, joten jossain vaiheessa rupesimme miettimään kaikkien käytännön asioiden toimimista ja ylipäänsä perheemme hyvinvointia. Suomeen paluu on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi, sillä olemme saaneet arjen pyörimään mukavasti.
- Pelillistäkin porkkanaa oli kuitenkin olemassa, sillä edellisestä Suomen mestaruudestani Jokereissa (1997) on jo kauan aikaa. Omalla peliuralla vuosia ei ole enää liikaa jäljellä, joten Jokereissa olisi kiva kokea vielä menestyksen hetkiä.
Mitä kaipaat ulkomailta?
- Jotenkin minulla on ylipäänsä sellainen kutina, etten olisi pystynyt veivaamaan viittätoista vuotta samoissa halleissa. On ollut erittäin antoisaa nähdä kaikenlaisia ympyröitä ja erilaisia kulttuureja sekä elämänarvoja. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa näimme Dallasissa ja Montrealissa kaksi täysin vastakohtaista kaupunkia. Kun pelit jonain päivänä loppuvat, niin täytyy varmaankin lähteä lapsille näyttämään, missä kaikkialla sitä on tullut jääkiekkoa pelattua.
- Ulkomailla pelaamalla olen oppinut, mitä on todellinen ammattilaisuus. Esimerkiksi NHL:ssä jätkät vetävät kesät omiin nimiinsä, mutta jos syyskuun harjoitusleirillä et ole kunnossa, niin palkka ei ala juosta. Tämä oppi on ollut minulle aika tärkeä pointti.
Pitäisikö Suomessakin siirtyä enemmän omatoimiseen kesäharjoitteluun?
- Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että pitäisi. Se olisi yksi keino pitää pelaajia Suomessa, sillä ei ainoastaan raha vedä jätkiä Ruotsiin. Rajanvedoista sitten onkin vaikeampi puhua - olen samaa mieltä, että nuorten pelaajien pitää oppia harjoittelemaan oikein. Lantilla on kaksi puolta, ja itse näen niistä molemmat, mutta rohkeammin asiassa pitäisi mielestäni toimia.
Jokerien pelaamista on kritisoitu vahvasti. Miltä se on tuntunut?
- Kritiikkiä saa ehdottomasti esittää, sillä eihän meidän pelaamisemme varmasti kaikkein kauneinta ole ollut. Meillä oli pätkä, jolloin homma alkoi jo toimia aika hyvin, mutta viimeiset 15 peliä ovat olleet melkoista köhimistä. Tässä on itse kullakin itsetutkiskelun paikka, sillä olemme hölmöilleet monta peliä ihan omaa kurittomuuttamme. Olemme kaivaneet itse verta nenästämme, ja paljon asioita on yritetty miettiä. Joukkueellamme on nähdäkseni mahdollisuudet mihin vain, mutta se potentiaali pitää pystyä kaivamaan esille.
Oletko ollut tyytyväinen omaan kauteesi?
- Joihinkin osa-alueisiin olen ollut kohtalaisen tyytyväinen, mutta kokonaisuuteen en. Variksen Peten loukkaantumisen jälkeen olen kantanut kipparin roolia, joten paljon energiaani on suuntautunut pukukopin puolelle ja palaverien pitämiseen. Se ei ole haitannut pelaamistani, mutta voin sanoa, että paljon tässä on asioita pähkäilty. Tietysti oma roolinikin on erilainen kuin joskus aiemmin, sillä esimerkiksi yv-hommia omalle kohdalle ei ole tullut. Kahden vuoden sopimuksen allekirjoittaessani sanoin leikkisästi itselleni, että jos seitsemän maalia saisin vielä tehtyä, niin sata liigamaalia olisi sitten kasassa. Nyt ne maalit on tehty, joten täytyy ilmeisesti nostaa vähän rimaa.
Jos voisit muuttaa yhden asian SM-liigassa, mikä se olisi?
- Olen aika huono esittämään kritiikkiä, mutta jos nyt jostain täytyy sanoa, niin peliohjelmat ovat välillä todella omituisia. Meilläkin tuli syksyllä kahteen viikkoon yksi peli, ja sitten ennen joulua runtattiin kahdeksaan päivään viisi matsia. Varmaan näitäkin asioita ihmiset miettivät ja pyrkivät tekemään mahdollisimman hyvin, mutta ehkä tässä voisi olla pieni skarppauksen paikka. Esimerkiksi tuollaisessa kahdeksan päivän pinossa pelin taso alkaa auttamatta tippua.
Mikä on ollut urasi huippuhetki?
- Naganossa 1998 oli varmaankin jotain samaa kuin maailmanmestaruudessa 1995, ja se oli omalle kohdalle silloin iso juttu. Aikanaan vähän harmitti, ettei ikinä päässyt pistämään Suomea samalla tavalla sekaisin kuin vuoden 1995 maailmanmestarit. Pari kertaa se oli liki, kun kärsimme pari jatkoaikatappiota Tshekille. Ne pelit on kuitenkin jo pelattu, joten asiaa on turha miettiä. Ja jos asiaa positiivisesti ajattelee, niin eipähän ole ainakaan tarvinnut pyöriä kaiken maailman kissanristiäisissä... Mutta sellainen hyvänolontunne kuin 1995 olisi ollut kiva päästä tarjoamaan.
Mitä olet ajatellut tehdä jääkiekkourasi jälkeen?
- Väkisinkin tässä on tullut kaikenlaisia ajatuksia pyöriteltyä, mutta enpä tiedä... Käsillä tekeminen voisi olla minun hommaani, joten ehkä esimerkiksi timpurin hommat voisivat olla yksi mahdollisuus. Toisaalta olen ollut aina kiinnostunut urheilusta, ja know-how'takin on matkan varrella jonkin verran kertynyt. Valmentajaksi ajautumisestani olisin yllättynyt - niihin hommiin olen liian kiltti - mutta urheilujournalismi voisi kiinnostaa. Ehkä se kulkee verissä.
Teksti: Mikkomatti Aro