(Universal)
Monissa liemissä keitetty Vesterinen näyttää löytäneen kultasuonen. Siksi hyvältä debyyttilevy Jönköping kuulostaa. Vesterisyhtyeen musiikki hengailee rauhallisen ja rennon suomipopin maisemissa. Mielikuvia tulee J. Karjalaisen ja Matti Johannes Koivun suuntaan sekä ehkä myös hieman yllättäen Jenni Vartiaisen debyyttiin parin vuoden takaa.
Introna toimivan nimibiisin "Halki huuruisen Jönköpingin" ensimmäisen osan jälkeen kuullaan ensimmäisenä sinkkuna ihmisiä nettiyhteisöissä ja vanhemmissa viestimissä ihmetyttänyt "Mitä tapahtui Hokkasen Timolle?", jonka letkeää menoa ei voi vastustaa. Sanoituksen merkityksen epämääräisyydestä huolimatta. Onko tämä nyt pro vai con tähän aiheeseen? Tahallista vai tahatonta? Hokkasen jälkeen tulee loistavia ralleja, kuten kakkossinkku "Kukaan ei koskaan", edesmenneestä, karusta leffastarasta kertova "Lee Van Cleef" (se Paha Hyvistä, Pahoista ja Rumista), herttainen "Emmanuelle", avaruusmaailmaa haikeasti maalaileva "Jää vain Houston kutsumaan" ja loistava Karjalainen-pastissi "Piipaa".
Levyn loppupuoliskollakin on oivaa kamaa ennen loppusoittona toimivaa "Halki huuruisen Jönköpingin" kakkososaa. Maininnan ansaitsee Aki Sirkesalo -cover "Naispaholainen", josta Vesteriset tekevät omanlaisensa version. Harmi vaan, etteivät käyttäneet hyvää tehokeinoa nostaa biisin tempoa lopussa.
Kaiken kaikkiaan kaljun karvanaaman - jonka ääni yllätti positiivisesti - johtaman orkesterin... siis yhtyeen ensialbumi on ainakin allekirjoittaneelle vuoden parhaita härmäksi laulettuja levyjä ja ansaitsee suositukset. Mitenköhän tämä toimii livenä?