Veljekset

Kaurismäen veljeksistä nuorempi, Aki, on aina osannut kertoa vähässä paljon. Mika taas on vääntänyt nupit kaakkoon. Aki on läpi uransa pysynyt lestissään ja ohjannut pienieleisiä draamoja ihmisyydestä. Tuottajana menestynyt Mika on kokeillut jos jonkinmoista ohjaajantyyliä, vaihtelevin tuloksin. Parhaiten hän on onnistunut dokumentaristina (Sonic Mirror, Vesku).

Fiktio ei vain Mikalta suju. Satiiri on kenelle tahansa vaikea laji, mutta kun sitä tekee melodraamaan mieltynyt ego-auteur, tulos on vaivaannuttava. Veljekset ei ole ihan yhtä kamala kuin Haarautuvan rakkauden talo (2009), joka sekin kallistui puskafarssin puoleen, mutta läheltä liippaa.

Kuvaus kolmen viisikymppisen velipuolen ja heidän isänsä jälleennäkemisestä on kokonaisuutena hämmentävä. Kaurismäen yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa kirjoittama elokuva on saanut innoituksensa Dostojevskilta, muttei osaa päättää ollako tragedia vai komedia, verenkarvainen itkuvirsi vaiko vitsi. Mieleen tulee, että vaikkapa absurdin tajulla varustettu Markku Pölönen olisi tehnyt lupaavista aineksista jotakin kiinnostavaa.

Näyttelijät ovat Suomen kärkikaartia. Esko Salminen esittää viinaan ja naisiin menevää Paavo-isää, jonka 70-vuotisjuhlan kynnyksellä alkaa paukkua. Tuottajanretku Mitja (Timo Torikka) vartoo perintöä rahoittaakseen epämääräisiä leffahankkeitaan. Isukin kuolemaa toivoo myös peräkammarin pojaksi linnoittautunut epileptikko Torsti (Pertti Sveholm), jota muut pompottavat. Parhaiten menestynyt lempipoika Ivar (Kari Heiskanen) palaa vuosikymmenten matkoiltaan näennäisen hyvävointisena, mutta hautoo hänkin kostoa. Vaan vanhalla pukilla on ihan omat suunnitelmat.

Näyttelijöiden on itsensä annettu kirjoittaa dialogejaan, ja sen huomaa hyvässä ja pahassa. Kun asialle panee Kari Heiskasen kaltaisen improvisointikykyisen koomikon, teksti alkaa naurattaa olipa tarkoitus tai ei. Liisa Mustosen (Kaikki kunnossa) jorinat taas haahuilevat miten sattuu, niin kokenut kirjoittaja kuin hän onkin.

Naisten tehtävä – kuten Mika Kaurismäen elokuvissa usein – on olla Paavon sanoin ”huoria ja hysteerikkoja”. Mari Perankoski on monipuolinen kyky ja komediennena loistava, mutta mitään ei oteta irti hänen hepsankeikkamaisesta Raisa-venakon roolistaan. Hahmo ei näytä tietävän mitä tai ketä haluaa, koska semmoista se hameväki on. Vielä ärsyttävämpi on Mustosen kitisevä poskille läpsijä.

Edes ryyppyyn mieltynyttä pappia esittävä Vesa Vierikko ei kykene pelastamaan paksua perhesoppaa klimppiintymiseltä.

Teksti: Tuuve Aro

Veljekset-elokuvan traileri Subin sivuilla