Kausi 2006 on käynnistymässä kotimaisen jalkapallon osalta Liigacupin merkeissä. Talven ensimmäisissä virallisissa peleissä mittaillaan ensi kertaa liigajoukkueiden voimasuhteita ja punnitaan uusien tulokkaiden FC Hongan ja VPS:n iskukyky.
HJK teki viime kaudelle suuren nuorennusleikkauksen, eikä juuri kukaan uskonut Klubin menestymismahdollisuuksiin. Sinivalkoraitapaidat taistelivat kuitenkin itsensä hopealle ja sitä kautta eurokentille. Näin ollen kaudesta 2006 tulee HJK:lle entistä haastavampi, kun heinäkuussa alkaa taisto Uefa Cupissa. Menestysnälkä on kova, kun viime kesänä ei eurocupeja pelattu Helsingissä laisinkaan.
HJK:n seura- ja valmennusjohto luottaa edelleen omiin nuoriin, ja rinkiin on viime talven tavoin noussut monta omaa lahjakasta junioria. Valeri Minkenen on nimi josta vielä kuullaan, sillä lahjakkaan 17-vuotiaan pelurin vapaapotkut ovat tappavan tarkkoja. Viime kaudella läpimurron liigassa tehneen Perparim Hetemaj'n puolustavampi pikkuveli Mehmet on myös tekemässä tilaa itselleen edustusjoukkueessa. Hyökkäyspäässä Jarno Parikalta odotetaan maaleja ja loukkaantumisen takia pieleen menneen viime kauden jälkeen läpimurtoa edustusjoukkueessa.
- Meillä on jälleen mukana uusia mielenkiintoisia nuoria pelaajia. Viime kaudella nuoret käyttivät yllätysmahdollisuutensa hyväksi. Nyt varmasti ei kukaan aliarvioi HJK:ta, vaikka ringissä olisikin enemminkin nuorempia jätkiä, uskoo HJK:n kokenut kippari Ville Nylund.
Keith Armstrong (kuvassa) menetti kesken kauden luottotopparinsa Joakim Jensenin, jonka hänen poissaolonsa näkyi loppukaudella. Nyt ruotsalaiselle on hankittu korvaaja: Timo Marjamaa, joka tuo voimaa ja kovuutta puolustuksen keskustaan. Markus Halsti sai kasvaa Jensenin rinnalla ja kehittyi etenkin ylöspäin pelaamisessa. Halsti ja Marjamaa muodostavat kyllä hyvän ja tosiaan täydentävän kaksikon, mutta ongelmia tulee, jos jompikumpi loukkaantuu. Tervehtynyt Rami Hakanpää on tosin pelannut kahtena viime harjoituskautena paljon topparina ja kykenee ajoittain tuuraamaan siinäkin tehtävässä.
- Talven harjoituspeleissä puolustuslinja on jouduttu rakentamaan pääasiassa keskikenttäpelaajista. Olemme olleet taas epäonnekkaita eritoten topparien kanssa, harmittelee päävalmentaja Keith Armstrong.
Keskikenttä on HJK:lla vahva, mutta ongelmia voi tulla hyökkäyksessä, tai tarkemmin maalinteossa. Juho Mäkelän menetys on todella paha isku Klubille, eikä sitä korvaa edes komeat kipurahat, sillä hyviä maalintekijöitä on todella vaikea löytää. Maalinsylkijää etsivä katse on suunnattu pääasiassa Brasiliaan ja Britanniaan. Klubin menestys kaudella 2006 riippuu paljolti siitä, miten se onnistuu tässä yhden todellisen vahvistuksen löytämisessä. Nykyisistä kärkimiehistä Jussi Aallosta, Jani Koivistosta tai Jarno Parikasta ei ole missään nimessä sateentekijöiksi, eikä varteenotettavia maalinsylkijöitä löydy keskikentältäkään.
Inter odottavaisella kannalla
Inter pelasi viime kaudella monen ihmetykseksi erinomaista puolustuspeliä läpi kauden. Tuttuja kuuden tai jopa seitsemän maalin hurlumhei-pelejä ei Turussa enää nähty. Alakerran viimeisenä lukkona oli Magnus Bahne, joka pelasi parhaan ja tasaisimman kautensa Interissä. Turkulaisjoukkueen taktiset velhot olivat myös roolittaneet tietyt pelaajat erinomaisesti, ja muun muassa Aristides Pertotin (kuvassa) puolustavampi rooli puki häntä erinomaisesti keskikentän rakentavana ankkurina. Entiset hyökkääjät Henri Lehtonen ja Mats Gustafsson laitapakkeina toivat uusia ulottuvuuksia hyökkäyssuuntaan pelaamiseen.
Interin taktisista kuvioista oli suuresti vastuussa Jan Stahre, joka jätti seuran kauden päätteeksi. Hän on pahempi menetys seuralle kuin moni pelaajamenetyksistä. Taktinen velho ei ole enää tukemassa supliikkimies Kari Virtasta joukkueen roolitus-, rakennus- ja valmennushommissa. Pelaajapuolella pahin menetys oli tietysti kamerunilaishyökkääjä Serge N'Galin menetys. Ykkösmaalinsylkijälle ei ole ainakaan toistaiseksi löydetty korvaajaa. Lisäksi Turun sinimustat menettivät Mats Gustafssonin IFK Mariehamniin ja Jesper Törnqvistin Jaroon. Vielä helmikuun alussa Inter ei ollut hankkinut yhtään pelaajaa, ja valmentaja Virtanen totesikin treeneissä olevan vielä kovin hiljaista. Ehkäpä seuraomistaja Stefan Håkans on lähettänyt poikansa ja pankkikorttinsa jälleen seuraamaan Afrikan mestaruusturnausta ja odottaa tuliaisina uusia N'Galin oloisia taskuraketteja. Se on ainakin varmaa, että Liigacupissa omat juniorityön hedelmät saavat paljon näyttöpaikkoja.
- Me annamme taas nuorille vastuuta, kun uima-allasosastolla on sen verran paljon väkeä. Uusia hankintoja ei ole vielä yhtään, joten näillä nuorilla on nyt hyvä näyttöpaikka ja mahdollisuus lunastaa paikka joukkueessa, Kari Virtanen kertoo.
TPS uskoo edelleen nuoriin
TPS:n kausi 2005 oli pettymyksiä täynnä. Suurin odotuksin kauteen lähtenyt Kari Ukkosen ryhmä kärsi loukkaantumisista ja nuoret lupaavat tähdet (muun muassa Kasper Hämäläinen ja Mika Ääritalo) jäivät syttymättä potiessaan vaivojaan läpi kauden. Mitalitaistoon tähdännyt ryhmä päätyi lopulta liigassa sijalle 9., ja kausi huipentui Suomen Cupin finaalissa koettuun tappioon Hakalle.
- Kausi 2005 oli suuri pettymys joukkueelle sekä myös henkilökohtaisella tasolla. Se oli kaikin puolin vaikea kausi, ja itsellä sekä muilla oli fyysisiä ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Toivotaan, että tulevalla kaudella Ääritalo ja Hämäläinen ovat kunnossa, sillä olisi mukava päästä pelaamaan kunnolla heidän kanssaan, kertoo TPS:n ykkösmaalinsylkijä Mikko Hyyrynen.
TPS:n rivit jättänyt kippari Marco Casagrande on toki menetys joukkueelle myös pelillisesti mutta eritoten henkisellä tasolla. Johtajan ja kipparin rooli on nyt tarjolla maailmaa nähneelle topparille Jussi Nuorelalle. Ukkonen menetti muutaman muunkin kokeneen pelaajan, kun Mika Helin siirtyi Honkaan ja Jarno Auremaa jäähdyttelee uraansa kakkosdivisioonassa. Juha Virkki lopetti peliuransa. Turussa uskotaan edelleen nuoreen voimaan, ja maalin suulle hankittiin U21-maajoukkueen torjuja Ville Iiskola. TPS metsästää edelleen hyökkääjäpelaajaa.
Nuorentunut Haka taistelee jälleen mitaleista
Cup-mestari FC Haka valmistautuu jo yhdeksänteen peräkkäiseen kauteen, jossa joukkue on mukana Euroopan cup-kilpailussa. Olli Huttusella (kuvassa) alkaa viides kausi päävalmentajana, ja Huttusen kovimpana haasteena on pitää ryhmänsä terveenä. Hakalta näet löytyy kentällinen pelaajia, joilla kyllä taistellaan mitaleista, mutta vaihdosta ei lisävoimia hirveästi ole luvassa. Viime kauden päätteeksi Lasse Karjalainen, Janne Salli, Tommi Torkkeli ja Mika Nenonen siirtyivät jäähdyttelemään, joten melkoinen määrä kokemusta joukkueesta on poissa.
Toisaalta tammikuun lopun Lahti cup antoi viitteitä siitä, että Hakan nuoret pelaajat ovat tekemässä läpimurtoa. Sekä KuPS:sta hankittu Kalle Parviainen ja PoPasta tullut Petri Viljanen tuntuvat oivilta hankinnoilta. Omista junioreista Jarno Mattilalta on lupa odottaa entistä kovempaa panosta, ja Mikko Manninen sekä Toni Lehtinen ovat jälleen vuoden vanhempia.
Hakan pelin sielu on edelleen Valkeakosken Tsaari Valeri Popovitch. Popovitch voitti viime vuonna liigan tehopörssin, vaikka moni uskoi "Vallulla" iän olevan jo rasite. Mutta on syytä muistaa, että Popovitchin pelaaminen on aina perustunut peliälyyn. Ja se ei katoa ajan myötä minnekään.
Tampere United yksi mestarisuosikeita
Tampere United on ollut mitaleilla jo useana vuonna peräkkäin, mutta kirkkaimmat mitalit ovat karttaneet tamperelaisia vuodesta 2001 lähtien. Yhtenä syynä on nähty se, että Unitedin pelaajat ovat hyytyneet kesän Intertoto-pelien jälkeen. Tämän hyytymisen syynä on ollut kapea rinki, mutta nyt siihen on luvassa parannusta.
United oli hereillä siinä vaiheessa, kun Allianssin pelaajia alkoi olla vapailla markkinoilla. Jo syksyllä hankittu Dritan Stafsula tosin jäi ilman jatkopaperia, mutta Risto Ojanen, Mathias Lindström (kuvassa) ja Juska Savolainen ovat kovan luokan kaappauksia.
- Pieniä muutoksia toki joukkueeseen tuli viime kauden jälkeen, mutta mielestäni meillä on koossa vahva ryhmä, toteaa Unitedin peluri Antti Ojanperä.
Ari Hjelm on tehnyt erinomaista työtä TamU:n piiskurina. Hänellä on nyt käsissään joukkue, joka haastaa MyPan ja HJK:n tosissaan taistelussa Suomen mestaruudesta. TamU hakee vielä yhtä hyökkääjäpelaajaa, ja mikäli tuon pelaajan nimi on Antti Pohja tai Jari Niemi, niin tamperelaiset tulevat olemaan kesällä todella vahvoilla.
Kotkalla paljon lupaavia nuoria
FC KooTeePee on tullut tunnetuksi viime vuosina laadukkaasta juniorityöstään. Nimet Teemu Turunen, Tuomo Turunen ja Marko Tyyskä ovat tulleet tutuiksi jo monella jalkapalloagentille Euroopassa. Tämä kesä saattaa olla viimeinen, kun tämä kova kolmikko pelaa yhdessä ennen hajaantumista eurooppalaisiin seuroihin.
Lahjakkaat juniorit ovat KooTeePeen vahvuus, mutta samalla myös jonkinlainen heikkous. KooTeePee ei kuitenkaan kuulu vielä kotimaisiin suurseuroihin, joten nuorten lupausten sitouttaminen kotkalaisjoukkueeseen on kovan työn takana. Tähän mennessä päävalmentaja Janne Hyppönen on onnistunut pitämään heidät vihreävalkoisten riveissä.
KooTeePee koki talvella melkoisen menetyksen, kun hyökkääjäkolossi Kim Liljeqvist päätti jättää jalkapalloilijan hommat ja keskittyä pelkästään poliisin tehtäviin. Gabor Szilagyi tuli tosin takaisin Turusta, mutta hän on varsin erityyppinen pelaaja kuin Liljeqvist. Honkaan siirtynyttä Roope Heilalaa paikkaamaan hankittiin Allianssista Jarno Tuunainen.
- Ollaan hyvällä mallilla, kun saatiin juuri Szilagyi vahvistamaan hyökkäystä. Harjoituksissa ollaan menty kovaa, ja kun saadaan kaikki miehet pois sairastuvalta, ollaan vahvempi joukkue kuin viime vuonna, toteaa urheilutoimenjohtaja Jukka Vilkki.
IFK vuotta kokeneempi
IFK Mariehamn eteni viime kaudella kevään tulokkaan hurmiossa, mutta syksy oli tuskaisempi. Liigapaikka toki säilyi vaikeuksitta ja nyt joukkue on valmiimpi Veikkausliigan haasteisiin.
- Meillä oli viime keväänä paljon pelaajia, jotka eivät oikein tunteneet liigan tasoa. Nyt tilanne on toinen ja uskon että meille on siitä etua, päävalmentaja Pekka Lyyski sanoo.
IFK on vahvistunut hankkimalla Mats Gustafssonin Interistä, Justus Vajanteen Allianssista ja Gabriel Petrovicin AIK:sta. Lisäksi maalivahti Antti Kuismala on joukkueen riveissä nyt kauden alusta saakka. Myös maalitykki David Carlssonin jatkaminen on ehdoton plussa ryhmälle. Ainoaksi menetykseksi Lyyski laskee Jens Polvianderin ja IFK:n voikin hyvällä syyllä sanoa vahvistuneen. Joukkueessa on nyt hyvä rinki liigatasoisia pelaajia.
Lyyski on hilannut joukkueen Kakkosesta aina Veikkausliigaan saakka ja vuotta kokeneempana liigatasolla osaa vetää oikeista naruista talvikaudella. Talviharjoittelu mainioissa olosuhteissa Eckerössä on alkanut hyvin, ja joukkue saattaa hyvin jatkaa sinä samana väriläiskänä kuin viime kaudella.
KuPS menetti kokemusta
KuPS sijoittui kaudella 2004 kymmenenneksi, ja tällä kaudella tähtäimessä on parantaa sijoitus ja kivuta muutama pykälä eteenpäin. KuPS koki kovan menetyksen, kun kahden edelliskauden paras maalintekijä Kalle Parviainen siirtyi Hakaan. Joukkueesta lähti hurjasti kokemusta, kun Kai Nyyssönen ripusti nappikset naulaan ja siirtyi Juha Malisen (kuvassa) aisapariksi valmentajaksi. Myös maalivahti Istvan Mitringin paluu Unkariin jättää jälkensä. Kokeneet pelimiehet KuPS on korvannut nuoruudella. Uusina miehinä Kuopioon saapuvat RoPS:sta Raphael Edereho sekä Janne Mahlakaarto. Lisäksi nuoret Medo ja Dimitri Klimov liittyivät KuPSiin.
KuPS:lla on suhteellisen nuori ja kokematon joukkue, jossa on iso määrä potentiaalia. Joukkueen maalia vartioi viime kauden lopulla ihastuttanut kumimies Patrick Bantamoi, joka nousi jo Veikkausliigan maalivahtien eliittiin viime kaudella. Maalintekijän roolia on asetettu Ederehon, Seth Abladen sekä kesken kauden TPS:stä saapuneen Miikka Oinosen harteille.
Jaro uudisti valmennuksen
Pietarsaaressa odotetaan innolla uutta kautta. Jaro esitti vahvoja otteita viime kauden lopulla ja onnistui varmistamaan sarjapaikkansa jo hyvissä ajoin ennen viimeisiä kierroksia. Kesken viime kauden tulleet Mikko Paatelainen sekä Sasa Stevic osoittautuivat oiviksi vahvistuksiksi Paatelaisen ollessa joukkueen paras maalintekijä. Tälle kaudelle Jaakko Isteri liittyi pietarsaarelaisryhmään Ykköseen pudonneesta TP-47:stä. Pahin menetys Jarolle oli maalivahti Otto Fredriksonin siirtyminen Norjaan. Fredriksonin paikkaajaksi Jaro hankki Hakassa vähälle peliajalle jääneen Markus Koljanderin sekä Porista Lauri Pirhosen.
Joukkueen valmennuksessa tapahtui myös muutoksia, kun pari kautta Jaroa valmentaneen Hannu Tourun tilalle tuli Keijo Paananen. Paananen on luvannut muuttaa joukkueen peliä pelaavampaan suuntaan, ja se onkin ollut Jarolle ominaisempaa kuin viime kaudella nähty varsin puolustusvoittoinen pelityyli.
- Saimme pitää hyvin kasassa viime kauden rungon ja olemme vahvistaneet joukkuetta muorilla, vikkelillä ja taitavilla pelaajilla. Luottavaisin mielin katsotaan kauteen 2006 ja Liigacupissa lähdetään hakemaan jatkopaikkaa, kertoo Niklas Widjeskog Jaron valmennuksesta.
MyPa puolustaa mestaruutta
MyPa lähtee kauteen ensimmäistä kertaa hallitsevana Suomen mestarina. Viime kaudesta joukkueessa on tapahtunut vain hieman muutoksia, ja runko on pysynyt paljolti samana. Suurin menetys oli kapteeni Tuomas Haapalan lähtö Valioliigan Manchester Cityn riveihin. Puolustuslinjastaan MyPa menetti myös Tuomo Könösen, joka siirtyi Norjaan. Paikkaajiksi hankittiin Paraguaysta Isidro Leguizamon sekä Allianssissa pelannut puolustaja Heikki Pulkkinen.
- Joukkue ei ole muuttunut kovin paljoa viime kaudesta, ja lähteneille pelaajille on löydetty hyvät korvaajat. Lukumääräisesti meitä on nyt vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Odotamme vielä Tero Karhun tilanteen kehitystä Englannissa ja hänet otamme mielellämme ryhmään, MyPa-luotsi Ilkka Mäkelä toteaa.
MyPalla on kesällä edessään myös Mestarien liigan karsinnat, jossa joukkueen kannattajat toivovat viime kauden hyvien euroesitysten saavan jatkoa. MyPan materiaali on edelleen Veikkausliigan laajin, eikä sen joukkue heikkene oleellisesti parista loukkaantumisesta. Anjalankoskelaiset taistelevat jälleen mestaruudesta, mutta mestarin päänahka on aina äärimmäisen himoittu.
Menestyykö FC Lahti Muurisen opein?
Lahdessa voisi tarjota puoli valtakuntaa topparista. Lasse Lagerblomin ja Jukka Koskisen poistuminen joukkueesta on kova takaisku. Antti Muurinen (kuvassa) haikailee luonnollisesti kahta topparia, mutta seurajohto on luvannut yhden. Tällä hetkellä Lahdessa katseet on suunnattu ulkomaille ja lähinnä Brasiliaan, jossa toinen valmentaja, brasilialainen Luciano Martins, on pimeinä aikoina vieraillut.
Topparin puute on vain yksi lahtelaisten vaikeuksista. Monta kokenutta avainpelaajaa on sairastuvalla ja toipunee hyvällä tuurilla vasta kauden avaukseen. Tuoreimpana listalle lisättiin Ville Taulo, joka loukkasi kantapäänsä Uusi Lahti cupissa. Muurinen on pakon edessä joutunut nostamaan paljon nuoria lahtelaisia joukkueeseen, ja onnettomuus saattaa kääntyä onneksi nuorten saadessa vastuuta Liigacupissa. Joukkue on pysynyt melko muuttumattomana. Toppareiden lisäksi Kari Arkivuo vaihtoi seuraa, mutta tilalle hankittiin Pekka Kainu Torniosta. Lahden lupauksista Eero Kortteelta odotetaan jo todellista läpimurtoa liigakentillä.
Honka onnistui siirtomarkkinoilla
Espoon FC Honka on ollut vuoden pimeimpänä aikana ehkä puhutuin joukkue. Hieman negatiivista julkisuutta toi epäselvyys lomakorvauksista, mutta positiiviset uutiset pelaajapuolella ovat jättäneet huonot asiat varjoonsa. Janne Saarinen oli valmentaja Mika Lehkosuolta (kuvassa) kova kaappaus. Mestarien liigassa ja maajoukkueessa pelannut Saarinen tuo varmasti joukkueeseen tasoa. Manchester Unitedin organisaatiossa pari vuotta kehittynyt 19-vuotias Jami Puustinen oli toinen alkuvuoden hankinta.
– Saimme kauden jälkeen pidettyä ne pelaajat, jotka halusimme pitää. Lisäksi teimme muutaman osuvan täsmähankinnan, sanoo Lehkosuo.
Täsmähankinnat osuivat lähinnä puolustukseen. Lahdesta tuli Lasse Lagerblom, Kotkasta Roope Heilala ja Turun suunnalta Mika Helin sekä Vesa Heikinheimo. Puolustus lienee joukkueen haavoittuvin osa-alue. Viime kaudella sulavasti toimineesta neljän miehen linjasta jäljellä on enää Sampo Koskinen. Joukkue pelaa kuitenkin paljon, joten se nopeuttaa yhteispelin sujuvuutta. Nykyisellään kova ryhmä saattaa vahvistua vielä viime kesänä Espooseen saapuneella Hannu Haaralalla.
VPS malttaa olla pitkäjänteinen
Yksi kauden kaappauksista on ilman muuta Vaasan Palloseuran haalima Henri Sillanpää. Maajoukkuemaalivahti (kuvassa) on aiemminkin pelannut länsirannikolla, joten tuttu ympäristö odottaa miestä. VPS oli viime kaudella kenties Ykkösen tasaisin ryhmä. Fyysinen ja kovakuntoinen ryhmä pelasi tiiviisti, eikä antanut helppoja pisteitä kenellekään. Viime kauden ryhmästä moni jatkaa Veikkausliigassa. Puolustukseen Vaasa on hankkinut Markus Paijan ja Joonas Ikäläisen ja ylemmäs Jukka Puurusen ja Jarno Tenkulan.
– Lähdemme nousijajoukkueena nöyrästi kauteen. Meillä on kuitenkin ryhmässä pari pelaajaa jokaiselle pelipaikalle. Vaasassa on rakennettu neljän vuoden suunnitelma, johon kuuluu liigapaikan säilyttäminen, sen vakiinnuttaminen ja lopulta hilata itsemme mitaleille, joukkueenjohtaja Reijo Vuori sanoo.
Joukkue on lähes kasassa. Ainoastaan keskikentälle katsastellaan vielä mahdollista vahvistusta, muttei mitenkään välttämättömästi. VPS aloitti pallollisen harjoittelun vasta helmikuun alussa fyysisen jakson jälkeen.
(MTV3)