Kotimaista jalkapalloliigaa on pelattu kahden täyden kierroksen verran. Kauden alun kunniaksi MTV3 Internet haastatteli Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Waldenia. Pitkän juttutuokion aikana ehdittiin käydä läpi kotimaista jalkapalloa monesta näkökulmasta.
Palataan näin alkuun hetkeksi liigakautta edeltäneeseen tapaukseen, jossa Tampere United sai 10 000 euron sakon liigacup-paikasta luopumisesta. Oliko se oikeudenmukainen seuraamus?
Teon rangaistavuus oli päivänselvä asia. Kaikki ottelua koskevat tiedot, ajankohta ja valmistelut, olivat olleet Tampere Unitedilla tiedossa. Seura itse oli ilmoittanut kuukautta ennen ottelua, että se ilman muuta pelaa välierässä, jos sinne selviää. Kun seura kuitenkin valitsi toisin muutamaa päivää ennen välieräottelua, kysymys on sen jälkeen siitä, mikä on kohtuullinen ja oikea rangaistus. Itse esittelin hallitukselle asiat objektiivisesti faktojen osalta. Työnjako sovittiin puheenjohtajan kanssa sellaiseksi, etten ole mukana päätöksessä. Hallitus eli toiset seurat ja puheenjohtaja päättivät asiasta ja päätyivät 10 000 euron sakkoon.
Sakkoväittelyssä tuotiin esiin se tosiseikka, että liiga on aikaisemminkin tinkinyt vaatimuksistaan esimerkiksi FC Jazzin taloudellisten vaikeuksien ja RoPS:n kenttäolosuhteiden osalta. Jos unohdetaan Tampere United –jupakka ja puhutaan olosuhteista yleisellä tasolla, miten arvioisit omaa henkilökohtaista panostasi olosuhteiden kuntoon saattamisessa? Oletko ollut tarpeeksi jämäkkä?
Tulokset ovat melkoiset sitten vuoden 1998. Olosuhteet ovat tänä aikana kehittyneet todella paljon, joten lopputulokseen olen suurilta osin tyytyväinen. Näissä asioissa on tapahtunut mullistus ja vallankumous. Se että kaikki stadionit eivät vielä ole liigakelpoisia, on kauneusvirhe. Mikäli Rovaniemellä toimitaan sen mukaan, mitä he ovat luvanneet kaupungin johtoa myöten, lopullinen onnistuminen on käsillä.
Mikä on RoPS:n tilanne tällä hetkellä?
Lopulliset päätökset tehdään syksyllä, kun Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan välisen kuntaliitoksen jälkeen uusi valtuusto kokoontuu ensimmäisen kerran lokakuussa. Silloin tulee tehdä päätökset 3 000 - 4 000 katsojan katetusta katsomosta, valoista ja tekonurmesta. Lisenssipäätöstä ei voi tulkita mitenkään väärin. Jos tämän vuoden aikana ei tule sitovia päätöksiä, niin ei tule myöskään lisenssiä.
Siirrytään Rovaniemeltä isompaan mittakaavaan. Suomi kuuluu maailmassa niihin harvinaisiin maihin, joissa jalkapallo ei ole ykköslaji. Mikä meissä on vikana? Tai mikä suomalaisessa jalkapallossa on vikana?
Jalkapallo on monella mittarilla ykköslaji Suomessakin, mutta ei liigatason suosiossa, mitä varmaan tarkoitit?
Kyllä ja myös sitä, että keskimääräinen suomalainen penkkiurheilija ei pidä jalkapalloa kiinnostavimpana lajina, ei ainakaan kotimaista jalkapalloa.
Perustyö on ollut takavuosina hyvinkin vaillinaista. On ollut aivan liian paljon toimijoita, jotka ovat ajatelleet, että koska laji on niin perinteinen, pelkkä peli riittää, sen vetovoima tarpeeksi suuri. Nyt on viimein tapahtunut se oivallus, että katsoja on kuningas. Kaikkien tekijöiden on johdettava siihen, että katsoja viihtyy ja viihdyttyään tulee takaisin. Ongelma on se, että vertailukohta on niin mahtava. Televisiosta tulevat maailman parhaat jalkapallo-ottelut. Tietenkään emme voi pärjätä niille laadussa, mutta vastaavasti ei jääkiekon SM-liigakaan pärjää maailman parhaille jääkiekkoilijoille. Meillä ongelma on siinä, että vertailukohtia on niin paljon.
Väitän, että Veikkausliigan suosio katsojamäärissä – etenkin paikan päällä mutta myös televisiossa - voi nousta merkittävästi vasta kun keskimääräisen penkkiurheilijan henkinen asenne suomalaisia jalkapallojoukkueita kohtaan muuttuu dramaattisesti. Suomalaisia yksittäisiä jalkapalloilijoita koskien asennemuutos on jo tapahtunut, joukkueiden osalta vaaditaan seuraavaa: suomalainen seurajoukkue pääsee Mestarien liigaan tai vaihtoehtoisesti pitkälle UEFA Cupissa, tai Suomen maajoukkue pääsee EM- tai MM-lopputurnaukseen. Edellä mainituista ehdoista jonkin tai joidenkin pitää toteutua vähintään joka toinen vuosi, mieluummin kahtena vuotena kolmesta, jotta merkittävään suosion nousuun päästäisiin. Oletko eri mieltä?
Todella merkittävä katsojamäärien kasvu on ilman kansainvälistä menestystäkin mahdollista. Mutta jos mennään katsojakeskiarvoissa 5 000:n paremmalle puolelle, varmasti tarvitaan mainitun kaltaista kansainvälistä apuakin. Meidän työmme ei toisaalta voi jäädä odottamaan sitä, vaan on tehtävä kaikki niin hyvin kuin mahdollista. Kun se tilanne tulee, täytyy olla valmiina hyödyntämään se. Kuvaava esimerkki on, kun vuonna 1998 HJK pääsi Mestarien liigaan, puhuttiin tulevasta jalkapallobuumista. Silti seuraavalla kaudella ei löytynyt enempää väkeä HJK:n katsomosta, vaan päinvastoin poikkeuksellisen vähän. Tilaisuutta ei hyödynnetty.
Jotta päästäisiin edes lähelle 5 000:ä, suurissa kaupungeissa on tapahduttava merkittävä nousu. Ilman merkittävää nousua suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Turussa, Tampereella, Lahdessa, miksei Vantaallakin, ei ole mahdollista päästä edes 4 000:een. Näin se on Ruotsissakin. Siellä on monta joukkuetta, jotka vetävät 4 000 - 5000 katsojaa per ottelu, mutta toisaalta monta joukkuetta, jotka vetävät peruspeleihinsä 10 000 ja suuriin otteluihin 30 000 - 40 000.
Mitä sanoisit tyypilliselle suomalaiselle, joka periaatteessa suhtautuu urheiluun myönteisesti, mutta sanoo, että kotimaista liigafutista ei jaksa käydä katsomassa, koska pelin taso on niin huono ja katsomoissa ei ole tunnelmaa?
Sanoisin joitakin asioita. Meillä on katsomossa jo lähes 500 000 katsojaa per kausi, eli ei siellä nyt ihan tyhjää ole. Toinen asia on se, että tunnelma on nyt juuri se, johon seurat ja liiga panostavat. Emme vieläkään usko ilmapalloihin ja vippaskonsteihin, vaan ylipäätänsä katsojia on rohkaistava tunnustamaan väriä. Suomalainen mentaliteetti tarvitsee selvästi sen, että katsojia rohkaistaan. Lähestymistapamme ydin on se, miten katsojat näyttävät tunteitaan ja mieltymyksiään. Meillä on valtavan suuri joukko, jotka ovat viikoittain tekemisissä futiksen kanssa ja vähintään yhtä suuri joukko, joille suomalainen seurafutis merkitsee paljon.
Miksi jalkapallojunioreiden aktivointi sellaiseen jatkumoon, jossa he ovat Veikkausliigan joukkueiden aktiivisia faneja myös pelaamisen loputtua, on onnistunut niin huonosti?
Ei ole mitään tekosyytä. Työtä ei vain ole tehty tarpeeksi hyvin. Luulen, että kaikki seurat kyllä tämän oivaltavat. Toiset tekevät hyvää työtä omien seurajunioreidensa kanssa, toiset jättävät huikean potentiaalin käyttämättä.
Ennen kauden alkua nousi jälleen esiin vanha puheenaihe suomalaisen sarjakauden pelirytmin muuttamisesta keskieurooppalaisemmaksi, eli että kausi jakautuisi kahteen osaan, joista ensimmäinen alkaisi heinä-elokuun vaihteessa, toinen talvitauon jälkeen maaliskuussa, ja mestaruus ratkeaisi kesäkuussa. Veikkausliigan hallitus ei lämmennyt ehdotukselle. Löydätkö ehdotuksesta hyviäkin puolia?
Jokaisessa sarjajärjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa. Tämä ei ole ollenkaan mustavalkoinen kysymys. Keskeisin asia, miksi liiga ei tässä vaiheessa ole halukas vaihtamaan rytmiä, on se, että olemme todella hyvässä kasvussa, emmekä halua hypätä epävarmaan tilanteeseen. Yhteistyökumppaneilta saamamme palautteen perusteella keskieurooppalaiseen rytmiin siirtyminen ei kohentaisi houkuttelevuuttamme. En itse usko, että kylmimpinä aikoina katsomot täyttyisivät.
Meidän täytyy ensin kasvattaa otteluista todella hienoja tapahtumia. Kun olemme kasvaneet tarpeeksi vahvoiksi, mietitään sitten muita vaihtoehtoja tarkemmin.
Kauden pituus on tietysti meille huolenaihe. Veikkausliiga kestää viisi kuukautta, ja koen kyllä itse huippujalkapallokauden paljon pitempänä. Suomen cupin neljä kierrosta ovat tässä kysymyksessä avainasemassa. Voisimme siirtää 2-3 liigakierrosta tuplamaaottelutauon jälkeen lokakuun kahdelle viimeiselle viikolle. Silloin kuitenkin Suomen cupin vastaavat neljä kierrosta siirtyisivät kesäkuulle, joten tämä ratkaisu ei toisi väljyyttä seurojen pelirytmitykseen eikä pidentäisi futiskautta.
Liigacup on myös auttanut kauden pidentämisessä. Helmikuun puolivälistä lokakuun loppuun pelataan merkityksellisiä jalkapallo-otteluita, joten ei voi puhua mistään tynkäkaudesta. Pitempikin se toki voisi olla.
Jos Veikkausliigan olosuhteita ajatellaan kokonaisuutena, mukaan lukien peliareenat, harjoitteluolosuhteet, yleiset tilat, sponsoreita varten olevat tilat, kaiken mikä kuuluu moderniin jalkapalloon, minkä kouluarvosanan asteikolla 4-10 antaisit Veikkausliigalle?
8. Otan huomioon silloin jokaisen seuran ja myös liigan. Yhä edelleen meillä satsataan mielestäni liian vähän seuraorganisaatioihin. En puhu nyt valmennuksesta, vaikka varmasti sielläkin on tarpeita. Enemmän näen resurssien vajausta markkinoinnin saralla, laajasti katsottuna. Oma argumenttini on, että jokainen liigaseura pystyisi palkkaamaan organisaatioonsa vähintään yhden osaajan, joka toisi varmasti palkkakustannuksiinsa menevät rahat takaisin.
Yleensä urheilussa markkinointi mielletään samaksi asiaksi kuin varainhankinta. Minusta se ei ole ollenkaan sama asia. Varainhankinta mahdollistaa hyvän pelin tason ja markkinoinnin, eikä siitä tietenkään saa luopua, mutta se missä stiplataan usein on se, miten sitä seuraa kehitetään. Mitkä ovat seuran visiot, miten tavoitteeseen lopulta päästään, miten seuran kiinnostavuutta lisätään, miten seura profiloituu, mikä on sen näkyvyys, miten se viestittää, miten se tiedottaa, miten se lähestyy mainitsemiasi junioreita. Näissä on kyse siitä, miten sen seuran arvo kasvaa. Tällä osa-alueella on paljon parantamista.
HJK Oy:n hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen sanoi taannoisessa haastattelussa, että Veikkausliigan markkinoinnissa pitäisi keskittyä kylmästi vain muutamaan suurkaupunkiin. Kommenttisi?
Meidän täytyy tarjota peruspaketti kaikille, niin kuin olemme tehneetkin jo vuosikausia. Kenties joku ei sitä ole huomannut, mutta käytämme kuitenkin samalla voimakkaasti tilaisuuksia hyväksi suurien pelien tekemiseksi. Kun aistimme, että nyt on sopiva tilanne, annamme myös taustatukea voimakkaasti. Yleensä ne tilanteet osuvat silloin suurimpiin seuroihin.
Sitä en voi hyväksyä lainkaan ajatuksena, että jonkun toisen pitäisi tehdä työ toisen puolesta. Emme voi seuramarkkinointia tehdä seurojen puolesta. Voimme luoda tiettyjä pohjia, kuten olemme paljon tehneet. Lopullinen jalkauttaminen jää kuitenkin aina seuroille.
Lyytikäinen väitti samassa haastattelussa myös, että suomalaisessa jalkapallossa ei ole yhtä ainutta markkinoinnin ammattilaista - hän itse mukaan lukien. Onko näin?
Jos katsotaan koulutustaustaa, liigassa ei ole suoranaista henkilöä, jonka koulutusnimikkeessä olisi markkinointi. Toisaalta meillä on hyvin vahvana markkinoinnin strategisena kumppanina mainostoimisto PHS, joka korvaa näkemyksen puutetta ja ohjaa oikealle tielle. Olemme hankkineet Suomen parhaan apurin.
Millä tolalla on nuorten lahjakkuuksien yksilöllinen kehittäminen Veikkausliigassa?
En osaa tuohon vastata, koska en juurikaan tiedä valmennuksellisesta puolesta. Valmentajakuntamme on käynyt paljon kursseja ja heillä on aikamoisen paljon kokemusta valmentamisesta, joten minun on vaikea käydä heitä neuvomaan tai arvioimaan. Tämä asia kuuluu seuroille ja Palloliitolle.
Kuinka kauan nuorten lupaavien suomalaisfutarien pitäisi sinun mielestäsi kehittyä kotimaan kentillä ennen ulkomaille siirtymistä? Niin kuin tiedetään, pelaajia haetaan nykyään ulkomaille jo hyvinkin nuorina.
Se on menossa nuorempaan suuntaan koko ajan kasvattajarahajärjestelmän vuoksi. Omien havaintojeni ja minulle kerrotun tiedon perusteella asia on niin, että yksikään pelaaja, jolla ei ole ollut uraa Veikkausliigassa, ei ole menestynyt ulkomailla. Toivottavasti se muuttuu, mitä tulee niihin nuorina lähteneisiin pelaajiin, jotka ovat tällä hetkellä maailmalla. Jos niin käy, olen vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan, mutta en kannustaisi pelaajia lähtemään kovin aikaisin pois. Tällä hetkellä näyttää, että se reitti ei toimi. Ainahan nämä tosin ovat yksilöllisiä kysymyksiä
Lähtö maailmalle hyvinkin nuorena on varmasti kasvattanut lähteneitä pelaajia ihmisinä mutta ei välttämättä ole tuonut sitä jalkapalloilullista kehitystä, joka olisi ollut mahdollista. Jos ajatellaan jalkapalloilijaa vain jalkapalloilijana, nyt näyttää siltä, että kannattaisi kasvaa täällä muutama vuosi. Tämä on minun tuntumani ilman valmennuksellista kokemusta.
Viime aikoina on ollut esillä maahanmuuttajien rooli Suomi-futiksessa ja kenties heidän erilainen asennoitumisensa jalkapalloon. Millaisena näet heidän roolinsa lähivuosina?
Minä koen nämä maahanmuuttajat ihan suomalaisina. Suhtautumiseni näihin pelaajiin ei poikkea oikeastaan mitenkään verrattuna syntyperäisiin suomalaisiin.
Entä ulkomaalaisvahvistusten taso Veikkausliigassa? Oletko tyytyväinen vai onko liikaa kehäraakkeja?
Meillä on muunmaalaisia pelaajia, jotka ovat pelanneet Suomessa pitkään, joita en koe enää itse asiassa ulkomaalaisvahvistuksiksi, en tiedä kokevatko itsekään. Sitten on jonkin verran sellaisiakin pelaajia, joita suuri yleisö ei juurikaan nimeltä tunne ja jotka eivät välttämättä ole vahvistuksia. Näkisin että sellaisessa tilanteessa, jossa olisi käytettävissä omia nuoria, heidät pitää asettaa etusijalle ennemmin kuin ottaa tilalle b-tason ulkomaalaisia.
Toisaalta tämä on kehitys, johon on mentykin. Silloin kun liiga muuttui 14-joukkueiseksi, oli suuri uhkakuva siitä, että ulkomaalaiset b-tason pelaajat valtaavat Suomen. Näin ei käynyt. Ulkomaalaisten pelaajien määrä ei noussut, vaikka tuli kaksi uutta joukkuetta, vaan päinvastoin tuli paljon oman seuran nuoria pelaajia sisään, jotka ovat nyt muutaman vuoden olleet ringissä ja saaneet peliaikaa. Otaksun että tänä vuonna aika moni heistä esittää todella kypsää peliä.
Meillä ei ole mielestäni ulkomaalaisiin pelaajiin liittyvää ongelmaa.
Kuinka tyytyväinen olet Veikkausliigan tämänhetkiseen maantieteelliseen jakaumaan?
Olen oikein tyytyväinen. Ei se paljon kattavampi voi olla. En halua laajentaa liigaa 14 joukkueesta, mutta jos löytyy paikkakuntia, jotka pelillisesti ansaitsevat paikkansa liigassa, tervetuloa vain.
IFK Mariehamn on uusi tulokas liigakartalla. Mitä ajatuksia maarianhaminalaisten mukanaolo on herättänyt liigan toimitusjohtajassa?
Silloin kun nousu oli tuloillaan ja karsinnat lähestymässä, minulla oli pieni epävarmuus siitä, syntyykö ristiriita koskien yksinoikeussopimustamme Veikkauksen kanssa [IFK Mariehamnin sponsorina toimi tuolloin rahapeliyhtiö PAF]. IFK onneksi ymmärsi, mistä asiassa oli kysymys. Siitä lähtien yhteistyömme on ollut erinomaisen hedelmällistä.
IFK:ssa on oltu hyvin innostuneita noususta. Heillä on paljon halua kehittyä, ja paljonhan heille on tapahtunut lyhyessä ajassa. Onneksi he ovat vastanneet haasteeseen vahvistamalla seuraorganisaatiota. Toivon että he eivät joudu luopumaan tietynlaisesta asenteesta otteluihin kivana kesätapahtumana. Tuo ei tarkoita sitä, että niitä olisi hällä väliä -tyyliin järjestetty. Siellä on panostettu katsojien viihtymiseen, mutta ne ovat eri tavalla rentoja tapahtumia kuin mitä meillä yleensä. Toivon että Maarianhaminaan kesäretkiä tekevät muiden seurojen fanijoukot eivät aiheuta muutosta heidän aitoon ilmapiiriinsä. Ehdoton rikkaus ja piristysruiske liigalle.
Turussa alkavat katsojamäärät näyttää jo siltä, että ne kehtaa ääneen mainita. Mitä muut liigapaikkakunnat voisivat oppia Turulta?
Ajatellaan ensin Turkua kokonaisuutena. Hyvä toimiva stadion on pohjana, sitähän ei vielä muutama vuosi sitten ollut. Toinen tärkeä seikka on, että TPS ja Inter ovat profiloituneet vahvasti. Molemmat ovat miettineet, mitä seura haluaa olla, mitä se haluaa viestittää, mikä on kohderyhmä, millaista peliä se haluaa pelata. Sen takia ne eivät käytännössä kilpaile keskenään. Niiden kohderyhmät, toimintatavat, arvot, pelitavat ovat kaikki erilaisia. Tällöin ei synny yhteentörmäystä.
Interin kohdalla hyvin pitkään toiminta oli vain jalkapalloa: pelkästään jalkapallo oli tärkeätä, ei niinkään se montako ihmistä on katsomossa. Viimeisen kahden vuoden aikana heillä on tehty valtavia harppauksia katsojien viihtyvyyden eteen ja seuran profiilin tekemisessä tunnetuksi etenkin Turussa.
Samaan aikaan Tepsissä on todennäköisesti Suomen paras pelillisen junioripuolen koulutussysteemi, jopa kaikki lajit huomioon ottaen. He ovat todellisia huippuammattilaisia. Toiminta on organisoitu äärimmäisen hyvin. Muutkin kuin jalkapalloseurat voisivat sieltä hakea oppia siitä, miten asiat voidaan tehdä, jos halutaan.
Kyse ei välttämättä ole rahasta. Ei siitä kovin kauaa ole, kun Tepsi oli taloudellisessa kurimuksessa. Kuitenkin he ovat pystyneet rakentamaan toiminnan noin vahvaksi. Tepsin muu seuraorganisaatio Petri Jakosen johdolla tekee tällä hetkellä selvästi parasta työtä Suomessa. Heillä on todella selkeä työnjako, jossa ei tehdä mitään ylimääräistä mutta tehdään silti paljon, ja kaikki mitä tehdään, on laatua.
Sinne kun menee, niin ottelutapahtuman organisaatiotoimintaa ei voi kuin ihailla. Siellä uskotaan kahteen asiaan. Futis on ydin, ja siitä täytyy pitää huolta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Menestystä ei haeta kynsin hampain. Sitä toki tavoitellaan, mutta mikään ei ole rakennettu sen varaan, että tulee mestaruus. Ja toisena asiana samaan aikaan huolehditaan markkinoinnillisesta puolesta todella laadukkaasti.
Kun mennään 2-3 vuotta eteenpäin, millaisen uskot keinonurmen merkityksen olevan Veikkausliigalle ja suomalaiselle jalkapallolle?
Keinonurmia koskeva säännöstö on menossa siihen suuntaan, että vierasotteluissa kansainvälisissä peleissä ei ole kohta valinnanvaraa, vaan isäntäjoukkue määrittelee pelipaikan. Muutaman vuoden päästä maajoukkueemme koostuu pitkälti ns. keinonurmisukupolvesta, jolle alusta ei ole vieras. Meillähän on nyt kaksi stadionia liigassa, Kuopio (lukuun ottamatta kahta ensimmäistä peliä) ja Helsingin (Töölön) stadion. Rovaniemelle kaiken järjen mukaan on tulossa vuoden päästä keinonurmi ja muutama muu harkitsee. Ei meille tule vielä hyvään aikaan sellaista tilannetta, että jokainen tai edes selvä enemmistö seuroista olisivat sellaisia, että keinonurmi on niille pääasiallinen alusta, mutta jossain vaiheessa varmasti tilanne menee siihen. Jos liigakautta haluaa pidentää, siihen on mentävä. Olemme nyt maksimissa mitä tavallisilla nurmikentillä voi pelata. On eri asia, kuinka pitkälle liigakautta haluaa venyttää.
Jääkiekon SM-liiga (lukuun ottamatta aivan kauden viimeisiä ratkaisupelejä) samoin kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen pelejä on siirtynyt maksulliselle kanavalle. Mikä vaikutus tällä on Veikkausliigaan ja ylipäätään suomalaiseen urheiluelämään ja -bisnekseen?
Vaikutuksia on aivan varmasti, ja odotan suurella mielenkiinnolla, mitä ne vaikutukset ovat. Kysymysmerkkejä on paljon ilmassa. Markkinat menevät jotenkin uusiksi koskien sekä yhteistyökumppanisopimuksia että TV-sopimuksia.
Mitä tulee meihin, tässä pätee sama kuin kauden kääntämiskuviossa: maksulliselle kanavalle meneminen vaatii, että tuote on täysin valmis. Kasvuvaiheessa olevalle tuotteelle ei maksukanava pysty tarjoamaan tarvittavaa TV-tukea. Kun tuote on täysin valmis ja todella kiinnostava, maksullinen kanava on varteenotettava vaihtoehto. Onko jääkiekko tai Suomen jalkapallomaajoukkue siihen valmis, en tiedä.
Miten tyytyväinen olet ollut Veikkausliigan televisionäkyvyyteen laadultaan ja määrältään? Entä tv:n katsojamääriin?
Katsojamäärät tähän asti ovat sekä meille että Neloselle olleet pettymys. Viime vuonna Liigacupin finaali ja pari muuta ratkaisupeliä pääsivät hyvälle tasolle, muuten katsojatavoitteista jäätiin paljon. Tyytymätön olimme myös TV-tuotteen hajanaisuuteen. Otteluita nähtiin ensin vain digipuolella, sitä seuraavat 10 ottelua ensimmäinen puoliaika digipuolella, toinen pääkanavalla. HJK:lla oli lisäksi oma tv-sopimus Maikkarin kanssa. Ei ollut mikään ihme, että meidän oli vaikea viestittää, milloin ja millä kanavalla tulee TV-otteluita. Nyt siitä on päästy eroon. Mitä laatuun tulee, jos säilytämme saman tason kuin viime kauden lopussa, korkeatasoisesta tuotteesta on kyse.
Viime aikoina sääntömuutokset ovat olleet tapetilla mm. NHL:ssä. Miten itse suhtaudut sääntömuutoksiin jalkapallossa? Onko jotain asiaa, jonka erityisesti nostaisit esille kokeilemisen arvoisena uudistuksena?
Konservatiivisuus on yksi jalkapallon vahvuuksista ja samalla yksi sen heikkouksista. Ilman pelin pysyvyyttä jalkapallo ei olisi niin vahva ympäri maailmaa kuin se on. Sääntömuutoksissa kannattaa olla siksi aika tarkka. Vaikka jalkapallossa liikkuu valtavasti rahaa, itse peli on säästynyt ylikaupallisuudelta, ja tietty tyyli on sääntöjen myötä pystytty säilyttämään. Ajatus sääntöjen muuttamisesta on sinänsä mahdollinen, mutta en näe sille erityisiä tarpeita juuri nyt.
Suomalaisia joukkueita ei ole mukana viime vuonna alkaneessa pohjoismaisessa Royal-liigassa. Miksi? Pitäisikö olla? Koska on?
Halu on suuri, meidän pitäisi olla mukana. Syy siihen, että emme ole mukana, on yksinkertaisesti raha eli TV-oikeudet. Liigan rahoitus riippuu TV-tuloista, ja liigan perustajat saivat oikeudet myytyä hyvällä hinnalla. Suomessa ei ole riittävää kysyntää, enkä usko että onkaan ennen kuin koko Suomi on television osalta täysin digitalisoitunut.
Suomessa ei aikoinaan oltu jälkijunassa liigan osalta, vaan päinvastoin olin hyvissä ajoin etukäteen yhteydessä tanskalaiseen toimijaan asian tiimoilta. Kun osanottajia haettiin ja sopimuskuvioita luotiin, kyse oli kuitenkin siitä, mitä voi TV-markkinoilta tuoda yhteisesti jaettavaan pottiin. Suomalaiselle seurajalkapallolle olisi tässä vaiheessa ollut Royal-liigassa tärkeintä kilpailutoiminta eli tasokkaiden kansainvälisten otteluiden saaminen, ei raha. Joillakin pohjoismaisilla seuroilla asia on päinvastoin.
Veikkausliiga ilmoitti vuoden 2002 alussa neljä visiota, jotka piti tavoittaa tähän vuoteen mennessä. Anna kommenttisi tavoitteiden täyttymisestä nyt kun ollaan Veikkausliigakauden 2005 alussa:
1 Veikkausliiga on vuonna 2005 parasta suomalaista urheiluviihdettä.
Emme ole tavoittaneet tätä kaikilla mittareilla. Tavoitteiden pitää olla korkealla mutta realistisia, ja meidän suuntamme on oikea. En usko, että vielä parin vuoden päästäkään voimme päästä samoihin katsojalukuihin kuin jääkiekko, mutta haluan korostaa, että kiinnostavinta urheiluviihdettä voimme silti olla, jos kaikki mittarit näyttävät jyrkästi ylöspäin. Silloin voimme olla sekä katsojille että yhteistyökumppaneillemme kiinnostavinta urheiluviihdettä.
2 Veikkausliiga on haluttu markkinointi- ja vaikutuskanava.
Sitä se on. Olemme muuttaneet Veikkausliigan houkuttelevaksi yhteistyökumppaneillemme.
3 Veikkausliigassa syntyy menestystarinoita kansainvälisille kentille.
Sitä tapahtuu jatkuvasti pelaajien osalta, joukkueidemme osalta ei vielä.
4 Veikkausliigapaikka tuottaa liigaseuroille huomattavaa taloudellista lisäarvoa.
Tässä olemme onnistuneet erittäin hyvin. Liigasta seuroille lähtevä raha on moninkertaistunut. Liigastatuksen arvo seuroille on suuri sekä yhteistyökumppaneiden kanssa tehtyinä sopimuksina että katsojien tuomina lipputuloina.
Aloitit Veikkausliigan kilpailupäällikkönä vuonna 1998 ja toimitusjohtajana olet ollut vuodesta 2000. Jos ajattelet mitä on tapahtunut noiden vuosien aikana kotimaisessa jalkapalloliigassa, mikä on se asia, johon olet kaikkein tyytyväisin? Entä mikä on asia, joka on suurin tyytymättömyyden tai pettymyksen aihe?
Olen tyytyväinen siihen, että valtaosalla Veikkausliigan seuroista toiminta on nyt kuin toiselta planeetalta verrattuna vuoteen 1998.
Tyytymättömin olen siihen, että olemme hukanneet valtavan potentiaalin, kun Veikkausliiga ja Palloliitto eivät ole kyenneet luomaan sellaista yhteistyötä, joka olisi mahdollista.
Loppukevennykseksi yksi spesifinen ja yksi maailmoja syleilevä kysymys. Ensinnäkin, mikä on Veikkausliigan toimitusjohtajan henkilökohtainen ulkomainen suosikkiseurajoukkue ja -maajoukkue?
Seurajoukkueiden osalta pitkäaikaisia suosikkeja ovat olleet Liverpool - jo 30 vuoden ajan - jonka selviytyminen Mestarien liigan finaaliin toi ilon ja jopa liikutuksen tunteen sekä Barcelona, jonka pelityylissä on aina uskottu siihen, että hyökkäys on paras puolustus. Maajoukkueissa selkeä kaikkien aikojen suursuosikkini on Tanska.
Miksi jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji?
Kaikki, jotka ovat tekemisissä jalkapallon kanssa, tietävät olevansa vain pieni osa jossain valtavan suuressa asiassa. Siihen pieneen osaan liittyy kuitenkin suuria tunteita, ja kun kaikkien näiden pienten osasten suuret tunteet liittyvät yhteen, lopputulos on jotain valtavan suurta.
Haastattelu: Petteri Ruotsalainen
(MTV3)
Veikkausliigakierros torstaina 12.5.