(Mediamusiikki)
Varjokuva on melko uusi nimi Suomen iskelmätaivaalla. Moni muistaa yhtyeen kuitenkin epäilemättä TV2:n Kesäillan valssi –ohjelmasta, jossa se oli vakio-orkesterina kesinä 2005 ja 2006. Lisäksi bändin rumpali Kyösti Mäkimattila oli ohjelman toinen juontaja.
Varjokuva pelaa 60-lukulaisella beat-iskelmällään samalla kentällä Agentsin kanssa. Debyyttialbumin ajoitus onkin oiva. Jäihän Jorma Kääriäinen Agentseineen äskettäin tauolle, jonka pituutta eivät taida tietää edes kaverit itse.
Varjokuvan albumi kulkee kautta linjan 1950- ja –60 -luvun tunnelmissa. Biisit ovat ehtaa iskelmää ryyditettynä yhdellä rock-palalla sekä kunnon instrumentaali-twistillä. Rock-veto on Sea Cruise, jota ovat versioineet muiden muassa Frankie Ford ja Robert Gordon. Meillä Vihreät niityt –nimellä tunnettu Greenfields on saanut puolestaan twist-käsittelyn.
Albumilta löytyy versiot esimerkiksi kappaleista Kesämuisto ja Ilta himmenee, joita on kuultu meillä montaa kertaa aiemminkin. Toisaalta Varjokuvan versiot kestävät kyllä vertailun.
Levyllä jää häiritsemään kuitenkin yksi asia; valtaosa kappaleista on suomenkielisiä, mutta Elviksen hitti Return To Sender ja Sea Cruise on vedetty englanniksi. Vaikka kappaleet ovatkin musiikillisesti linjassa muun albumin kanssa, ratkaisu ihmetyttää. Tästä jää myös tunne, että kappaleet ovat loppuneet studiossa kesken. Paljon keikkaa tehneen bändin kohdalla en kuitenkaan usko näin käyneen.
Varjokuvan musiikista henkii vahvasti kesäisen tanssilavan meininki. Juuri sopivasti näin kevään kynnyksellä. Bändin stailauksesta voi myös päätellä, että 50-luvun rock and roll on jättänyt Varjokuvan miehistöön lähtemättömän jälkensä. Ja kuuluuhan se tuossa soitossakin.
teksti: Timo Väkimies