Vanhuskomedia on ohi - kenen kasvot "kompromissi" pelasti?

Se on paljon rahaa se! Uutta velkaakin otetaan seitsemän miljardia (siitä lopussa).

Silti koko loppukesä on vouhkattu 10- 20 miljoonan lisäpanostuksesta uuteen vanhuspalvelulakiin. Se on suomeksi sanotuna hyttysen papana kokonaisuuden kannalta, pilipaliasia, mutta tuntuu kuin kunnallisvaalien alla maailmassa ei muuta olisi. Hallituksen budjetti-infossa ei muusta puhuttu, siitä tuli puolueiden vaalitilaisuus. Mittasuhteiltaan asiaa voi verrata kirjailija Kalle Päätalon onnettoman kansakoulutodistuksen vielä onnettomampaan laulunumeroon.

Sellaista se on, kun ideologia astuu peliin kunnallisvaalien alla. Vastaavaa ei ole ennen nähty, ainakaan budjetin tiedotustilaisuudessa.

Mutta nyt on sitten päätetty, että kymmentä vanhusta kääntelee laitoksissa jatkossa vähintään viisi hoitajaa, asiasta pusketaan uusi laki. Ja elleivät kuntapösöt saa uhkailunkaan jälkeen hoitajia tarpeeksi, julma asetus minimimäärästä astuu voimaan viimeistään 2015. Kun Herra ei kiellä suuria lausumasta, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) vertasi asiaa kansanterveyslakiin ja peruskoulu-uudistukseen. Huh huh. Jos Suomessa olisi ollut maaorjuus, senkin lakkauttaminen olisi varmaan ollut köykäinen juttu verrattuna vanhusten hoitajamitoitukseen.

Joka tapauksessa poliittisen journalismin tehtävä on parin kuukauden mittaisen sotimisen jälkeen aika astua taistelukentälle ja laskea haavoittuneet.

Eli kuka menetti kasvonsa?

SDP:n Maria Guzenina-Richardson lupasi, että ensi vuonna laki sanelee, että hoitajien minimimäärä on 7 hoitajaa kymmentä vanhusta kohden. Puheenjohtaja Urpilainen vannoi demarien eduskuntaryhmä taustakuoronaan ministerilleen 100 % :n tukea.

Ei tullut kumpaakaan.

Kokoomus puolestaan vannoi eteläpohjalaisen puukkojunkkarin asenteen omaksuneen sosiaaliministeri Paula Risikon (kok) suulla, ettei sitovia mitoituksia tipu eikä lirise.

Nyt on pää niillekin auki: tehty sopu muistetaan. Jos asetukseen mennään, SDP vaatii ja saa vaatimansa kirjauksen viiden hoitajan minimistä. Ja minne katosi kokoomuksen vaatimus kotitalousvähennyksen laajentamisesta entiselle mallille?

Jos joku hoivavanhus miettii kohellusta, mahtaa pudistella vanhaa päätään:

- Vaan se ompi se kompromissi, saattaa laitoksen Lyyti todeta naapurisängyn Iita-Marialle, joka muistelee takaisin Guzenina-Richardsonin tehneen myös mallinhommia.

Jotta asia asettuu mittasuhteisiin, voi listata hankkeita, jotka yksistään ovat nähtyä vouhotusta suurempia.

- Uuden jäänmurtajan hankintaan ensi vuonna 27 miljoonaa euroa (hankinnan kokonaisvaltuutus 125 miljoonaa)

- Rajavartiolaitokselle neljä helikopteria 22 miljoonaa euroa.

- Ulkovartiolaivan hankintaan 52 miljoonaa euroa.

- Jne.

SDP:n Mikael Jungner pelotteli jo hallituksen kaatumisella ja asiat itse solmuun oudolla touhotuksellaan saanut Guzenina-Richardson julistettiin peräti koulukiusatuksi. Vaikka demarien kannatus onkin noussut 20 prosenttiin (siinä ei ole kehumista), se tuskin vielä tarkoittaa, etteikö demarin kanssa saisi olla asioista eri mieltä.

Ja kuten sanottu, samaan aikaan hallitus ottaa uutta velkaa seitsemän miljardia eli kaksikymmentä miljoonaa euroa per päivä. Se on sattumoisin sama summa kun vanhustenhuoltoon kärrättiin lisärahaa - vuodessa.

Rehvakkaasti hallitus lupailee valkasuhteen kääntyvän laskuun. Näkisi vain - ja kuulisi kolinaa. Sekasikiöhallituksen pääministeriä Jyrki Kataista (kok) voinee onnitella saavutuksesta.

Risikon mukaan nyt mietitään hoivatasoon liittyviä uusia mittareita. Ainakaan Risikon ja Guzenina-Richardsonin väliin ei uusia hoivamittareita tarvita: lämpömittari on jo keksitty ja se on pysyvästi ministerirouvien välillä paukkupakkasen puolella.

Ja lopuksi: olihan tässä mediallakin oma roolinsa, mitä tuota kiertelemään.