(Interscope / Universal)

Se on vihdoin täällä! Uusi Van Halenin levy nimittäin. Van Halen on tehnyt ensimmäisen studiolevynsä sitten vuoden 1998, joten tämä levyarvio on tavallista laajempi. Paljon on asiaa sydämellä ja se pitää purkaa paikkaan, johon se kuuluu. Ensin hieman historiaa, sitten uuden levyn materiaalin tutkintaa ja lopulta vertailua muihin paluulevyihin.
Historiaa:
Edellisen levy oli siis yli 13 vuotta sitten ilmestynyt Van Halen III, ja vokalistina toimi paremmin Extremestä tunnettu Gary Cherone. Tärkeintä tämän uuden levyn kohdalla on tietenkin se, että kyseessä on ensimmäinen kokonainen levy lähes 30 vuoteen, jolla venkuloi laulajana legendaarinen ”Diamond Dave” eli David Lee Roth, joka otti hatkat bändistä vuonna 1985.
Rothin lähtöä seurannut, pitkään jatkunut molemminpuolinen vihanpito päättyi hetkeksi vuonna 1996, jolloin julkaistiin kokoelma Best of Vol. 1, jolla oli kaksi uutta Rothin laulamaa kappaletta, Me Wise Magic ja Can’t Get This Stuff No More. Levyä ja Rothin paluuta markkinoidakseen alkuperäinen nelikko tuli julkisuuteen MTV Video Music Awards –lähetyksessä. Homma meni puihin nopeasti, Timantti-Dave sai kenkää ja tilalle asteli Cherone. Kun fanit lyttäsivät Van Halen III –levyn, jäi yhtye pitkän maailmankiertueen jälkeen määrittelemättömän pitkälle tauolle ja samalla jäi Cheronekin työttömäksi.
Vuonna 2004 julkaistun Best of Both Worlds –kokoelman jälkeen yhtye kiersi maapallon yhdessä Rothin jälkeen vokalistina vuosina 1985-1996 toimineen Sammy Hagarin kanssa. Hagarin, basisti Michael Anthonyn ja Van Halenin veljesten Edwardin (kitara) ja Alexin (rummut) tiet erkanivat tuon kiertueen jälkeen ja välit ovat olleet suhteellisen viileät viime vuosien aikana. Anthonyn basistintonttia on tuosta lähtien hallinnut Eddien parikymppinen poika .