Vallan kääntöpuoli

Vallan kääntöpuoli alkaa kuvalla mikrofonista keskellä valokeilaa. Kuvan avautuessa paljastuu puhujapönttö, jonka takana lehdistösihteeri Stephen Meyers (Ryan Gosling) toimii Pennsylvanian kuvernöörin Mike Morrisin ”stunttina”, kun lavan äänentasoja ja valaistusta säädetään.

Neljännessä ohjauksessaan George Clooney näyttelee itse Mike Morrisia, miestä jolla on kosolti karismaa ja kansaan uppoavat sulavat puheet. Taustatukena hänellä on luottavainen vaimo ja joukko taitavia ammattilaisia pyörittämässä vaalikampanjaa, jolla tavoitellaan demokraattipuolueen presidenttiehdokkuutta.

Nuori mutta kokenut Stephen Meyers erehtyy omaksumaan Morrisin näppärät puheet ihanteikseen. Tarinan alussa hän korostaakin, että on pakko uskoa asiaan, jonka puolesta kampanjoi. Samassa leirissä työskentelee kyllä niitäkin, jotka onnistuvat pysymään realisteina.

Stephen aloittaa seksisuhteen harjoittelija Mollyn (Evan Rachel Wood) kanssa ja saa selville, ettei hän ole suinkaan tytön sängyssä ainoa. Seksiaktin aikanakin hän vilkuilee toisella silmällä Morrisin tv-esiintymistä. Valta kiihottaa myös Mollya.

Kun republikaanien kampanjastrategisti Tom Duffy (Paul Giamatti) yrittää houkutella Stepheniä omiin joukkoihinsa, tämä kertoo työtarjouksesta Morrisin kampanjapäällikkölle (Philip Seymour Hoffman). Keskustelu vuotaa medialle ja likainen vehkeily alkaa. Kuten todellisuudessakin, hairahdukset yksityiselämässä ovat politiikassa ne kohtalokkaimmat.

Clooney kuvaa vangitsevasti sitä, mitä tapahtuu poliittisen kampanjan kulissien takana. Eivätkä demokraattien ja republikaanien toimintastrategiat eroa toisistaan. Tarinan kiistaton keskushenkilö on Stephen, joka oppii nopeasti pelin, jossa ihanteet ja moraali ovat lopulta myytävänä. Ja mikäpä murskaisi haavekuvat nopeammin kuin politiikka. Elokuvan näkemys ihmisluonteesta ei ole imarteleva.

Elokuvat politiikasta ja vallankäytön mekanismeista tuppaavat usein olemaan juoneltaan niin mutkikkaita, että tarinan käänteitä ja kierteitä seuratessa menee herkästi pää pyörryksiin. Clooneyn elokuvan tarina on selkeä ja siinä jokaisella roolilla on tarkka funktionsa. Vallan kääntöpuoli on myös näinä ylipitkien elokuvien aikoina juuri oikean mittainen. Kaikessa kyynisyydessään se on myös pelottavan todellinen.

Yhä rumemmaksi käyvä valtapeli kuvataan ilman raivoa ja äänekkäitä yhteenottoja. Henkilöiden katseet ja pienet eleet kertovat paljon. Stepheniä näyttelevä Ryan Gosling on nyt todellisessa nosteessa. Eikä ihme, sillä kolmikymppinen Gosling on komea ja taitava, hänessä on läsnäoloa, karismaa ja uskomattoman kauniit silmät.

Clooneylla on myös kuvallista tajua. Hienojen lähikuvien lisäksi elokuvassa on vaikuttavia yksittäisiä kuvia, kuten jättimäisen Amerikan lipun edessä seisova yksinäinen Gosling. Ja se viimeinen kuva on erityisen tyylikäs.

Teksti: Minna Karila