Suomi 2006. Ohjaus: Aku Louhimies. Käsikirjoitus: Paavo Westerberg ja Mikko Kouki. Tuotanto: Markus Selin. Kuvaus: Rauno Ronkainen. Ääni ja leikkaus: Samu Heikkilä. Pääosissa: Janne Virtanen, Susanna Anteroinen, Hannele Lauri, Juha Veijonen, Jari Pehkonen. Kesto: 91 min.
Kaiken menettäminen on vasta alkua, lupaa Valkoisen kaupungin mainoslause, eikä liioittele tippaakaan. Aku Louhimiehen uusin elokuva on tinkimättömyydessään rankkaa katsottavaa, joka ei hevillä haalistu mielestä. Valkoinen kaupunki on ehdottomasti Louhimiehen uran tähän mennessä paras ohjaustyö.
Paavo Westerberg ja Mikko Kouki ovat käsikirjoittaneet tarinan Veli-Matti Lehtosesta (Janne Virtanen), taksikuskista ja perheenisästä. Veli-Matti on hyvä, huolehtiva isä, joka tasapainoilee kolmivuorotyönsä ja pienten tenaviensa, Aadan (Aada Hämes) ja Santun (Santtu Nuutinen), hoitamisen välillä. Arjen pyöritys on hankalaa, sillä lasten äiti ja Vellun vaimo, Hanna (Susanna Anteroinen), on viipynyt kuukausitolkulla ulkomailla. Kun Hanna viimein palaa kotiin, kärjistyy pariskunnan kriisi äärimmilleen. Vellun on etsittävä uusi asunto ja muutettava pois yhteisestä kodista.
Muutto lähiön ankeaan poikamiesboksiin on lähtölaukaus taksikuskin jyrkälle alamäelle. Sekopäinen Hanna tekee lasten tapaamisen mahdollisimman vaikeaksi, mikä alkaa syödä miestä arvaamattomilla tavoilla. Samalla pitäisi silti huolehtia yhä etäämmälle lipsuvan perheen elatuksesta. Pian ei miehellä mene hyvin enää millään elämän alueella: työ luiskahtaa alta ja psykopaattinaapuri hyppii silmille. Kun vieras mies näyttää asettuneen entiseen kotiin pysyvästi, alkaa Vellu tuntea itsensä lopullisesti nurkkaan ajetuksi. Ja siitähän ei hyvä heilu, se on selvää.
Valkoinen kaupunki saa ensi-iltansa kiitetyn Pahan maan vanavedessä. Miljöö – karu, kylmä Helsinki – ja teemat ovat pitkälti samat, mutta uudessa elokuvassa ne ovat kypsyneet vielä Pahaa maatakin hallitumpaan ilmiasuun. Valkoinen kaupunki on inhimillinen tragedia, jonka käänteet nivoutuvat supisuomalaiseen kyvyttömyyteen ja melankoliaan ennennäkemättömän hienolla tavalla. Valkoisessa kaupungissa kaikki on paljastettu raadollisimmilleen, sopivaisuuden esiriput on revitty alas ja tukahdutetut tunteet nostettu yksinäisyyden katkeraan pintaan.
Loistava Janne Virtanen hallitsee jokaista kohtausta miehenä, jolta pikkuhiljaa viedään kaikki: ensin se kaikkein tärkein, lopulta myös se välttämättömin. Aina voi hävitä lisää, tuntuu tragedia kuiskivan hänen korvaansa. Virtanen on elämänsä roolissa perheenisänä, jolle jaetaan ratkaisevaan erään pakan surkeimmat kortit. Myös selittämättömän julmasti käyttäytyvää Hanna-vaimoa ilmentävä Susanna Anteroinen tekee unohtumatonta jälkeä. Hänen Hannansa on kompleksinen, liian helppoja tulkintoja väistävä hahmo.
Irtiottoja-sarjan (2003) yhteen juonilinjaan perustuva Valkoinen kaupunki on poikkeuksellisesti saanut maailman ensi-iltansa aivan muualla kuin kotimaassa. Tuottaja Markus Selinin ratkaisu viedä Valkoinen kaupunki ulkomaisille festivaaleille heti Pahan maan jälkeen on ollut erittäin onnistunut. Elokuva pokkasi saman tien kansainvälisten kriitikkojen FIPRESCI-palkinnon Karlovy Varyssa tämän vuoden heinäkuussa.
Teksti: Outi Heiskanen