Ranska 1999. Ohjaus: Claude Chabrol. Käsikirjoitus: Odile Barski ja Claude Chabrol. Tuotanto: MK2 Productions. Kuvaus: Eduardo Serra. Leikkaus: Monique Fardoulis. Pääosissa: Sandrine Bonnaire, Jacques Gamblin, Valeria Bruni-Tedeschi, Antoine de Caunes. Kesto: 113 min.
Pirullisen tarkoista ihmistutkielmistaan (Mies, nainen, rakastaja, Lukittu ovi jne.) tunnettu mestariohjaaja Claude Chabrol on edelleen kiinnostunut ihmisten välisistä suhteista ja suhteettomuuksista, rakkauden ja petoksen alituisesta vuorovaikutuksesta. Murhathrillerin muotoon puettu Valhe sydämessä tuo aiheensa puolesta mieleen myös Teurastajan (1969), jossa Chabrol tutkiskeli murhasarjan vaikutuksia idylliseen kyläyhteisöön.
Toisaalta Valhe sydämessä on loogista jatkoa viime vuosien uusrealistisille ranskalaiselokuville, jotka tarkastelevat nyky-Ranskan, ja nimenomaan sen laita-alueiden, henkistä pahoinvointia. Bruno Dumontin Inhimillisyys (1999) vieläpä käytti samaa aihetta, pienen tytön murhaa, kimmokkeena yhteiskunnalliselle analyysilleen. Samanlaiseen intensiteettiin Chabrolin elokuva ei kuitenkaan valitettavasti yllä.
Kymmenvuotias Eloise löydetään kuolleena metsästä. Tytön piirustuksenopettajaa (Jacques Gamblin) epäillään murhasta. Hän on pieneen bretagnelaiskylään hautautunut pariisilaistaidemaalari, joka elelee sairaanhoitajavaimonsa (Sandrine Bonnaire) kanssa, koettaen löytää kadonnutta inspiraatiotaan. Murhaepäilyjen ohessa masentuneen miehen mieltä painaa kylään saapunut hittikirjailija Desmont (Antoine de Caunes), ihailtu helppoheikki, joka yrittelee suhdetta hänen vaimonsa kanssa.
Epäilysten kasautuessa kyläyhteisön mätäpaiseet alkavat puhkeilla; kaikilla on jotakin tunnollaan ja kaikilla toisistaan jotakin paljastettavaa. Elokuvan käsikirjoittajan Odile Barskin sanoin "kaikki ovat kahlehdittuja ajojahtiin etsien suojaa, jota on yhä vaikeampi löytää. Mitä kirkkaammin yrittää nähdä, sitä syvemmälle uppoaa valheen ytimeen..." Suurimman vastuun rikoksen selvittämisestä ottaa määrätietoinen naisylikomisario (Valeria Bruni-Tedeschi), joka tulee samalla sohaisseeksi moneen muuhunkin muurahaispesään.
Kylmissä väreissä kylpevä teos on mielenkiintoinen tutkielma valheiden verkosta osana yksilöä ja sitä kautta koko yhteiskuntaa; siitä, miten valhe kasautuu, leviää ja syövyttää ympäristönsä. Samalla se pohtii aitouden ja epäaitouden, syyllisyyden ja syyttömyyden monitulkintaisia käsitteitä.
Ranskalaiselokuville tyypillisesti elokuvaan mahtuu hieman liian monta pitkää lähikuvaa, eteeristä ikkunastatuijottelua ja puhetta taiteesta. Henkevä patsastelu uhkaakin paikoin korvata todellisen syvyyden. Sen ihmiset ovat sivistyneitä mutta sisältä paatuneita; heidän valheellisuutensa paljastuu usein heille itselleenkin yllätyksenä - minkä vaikutus ei kuitenkaan aina yllä katsomoon asti.
Ilmeikäs Sandrine Bonnaire (Varastettu elämä) on koskettava kahden erilaisen miehen välissä tasapainoilevana naisena ja Jacques Gamblin aseistariisuva hänen henkisesti raskautettuna miehenään, jota "kaikki teot tuntuvat vievän vain alaspäin". Elokuvan mielenkiintoisin hahmo on Valeria Bruni-Tedeschin tehokkaasti tulkitsema ylikomisario, joka ulkopuolisen silmin näkee sisäsiittoisen yhteisön luihin ja ytimiin.
Valhe sydämessä kehittelee omalaatuisen tunnelmansa vähittäin ja hienovaraisesti, mutta sitä vaivaa alusta loppuun lievä verettömyys. Tapahtumat jäävät etäälle kuin kirurgin pöydällä tutkittava ruumis. Olennaisista teemoistaan huolimatta elokuva ei lopulta kosketakaan kovin syvältä - tunne-elämysten sijaan se tarjoaa runsaasti tilaa ajatuksille.
Teksti: Tuuve Aro