USA 2006. Ohjaus: Matthew O'Callaghan. Käsikirjoitus: Ken Kaufman – Margret Reyn ja H.A. Reyn lastenkirjoista. Tuotanto: Ron Howard, David Kirschner, Bonne Radford, Jon Shapiro. Leikkaus: Julie Rogers. Laulut: Jack Johnson. Suomenkielisen dialogin ohjaus: Antti Jaakola. Käännös: Marko Hartama/Mediaplant Sun Studio. Suomalaiset äänet: Petteri Summanen, Ella Keranto, Aarno Sulkanen, Kari Ketonen, Sasu Moilanen, Ulla Renko, Eero Saarinen. Kesto: 86 min.
Samannimiseen lastenkirjaklassikkoon perustuva animaatioelokuva Utelias Vili (Curious George) saa Suomen ensi-iltansa juuri koulujen alkajaisiksi. Koululaisia on kuitenkin turha raahata teattereihin, sillä Vilin seikkailut ovat mitä suurimmassa määrin taaperoikäisten heiniä. Vanhemmille lapsille näin simppeli satuilu lienee ainoastaan pitkästyttävä kokemus.
Vili-apinan tarina alkoi jo yli 60 vuotta sitten, kun natseja Amerikkaan paennut pariskunta, H.A. ja Margret Rey, alkoivat kirjoittaa suloisen simpanssin seikkailuista. 17 eri kielelle käännetty Utelias Vili on valloittanut maailmaa reilun 30 miljoonan kirjan edestä. Myös Suomessa apina tunnetaan, vaikkei sen täkäläinen suosio vedäkään vertoja synnyinmaansa menestykselle.
Suomeksi jälkiäänitetyssä versiossa Petteri Summanen esittää keltahattuista miestä, Tediä, joka matkustaa Afrikkaan etsimään jättiläismäistä muinaispatsasta. Toteemista on tarkoitus tulla Tedin konkurssikypsän työpaikan, luonnontieteellisen museon, pelastava vetonaula. Vaikka kömpelö nuorukainen ei alkuperäisessä tehtävässään onnistukaan, löytää hän uuden ystävän, Vilin, joka salamatkustaa New Yorkiin valtamerilaivan ruumassa.
Universal Pictures ja Imagine Entertainment ovat yhdessä onnistuneet tekemään elokuvan, joka lähestyy perheen pienimpiä näiden omalla kielellä tai, oikeammin, "kielettömyydellä". Uteliaan Vilin kommunikaatio on pitkälti sanatonta, eleisiin, ilmeisiin ja fyysisiin temppuihin perustuvaa viestintää. Elokuva on läpeensä viaton apinaleikki, jonka perusväreillä ilakointi ja eriskummallisilla vempaimilla temppuilu ei anna aihetta painajaisiin edes kaikkein herkimmille katsojille. Viime vuosien vauhdikkaiden animaatioseikkailujen rinnalla Utelias Vili on kesy ilmestys. Hempeät laulut rytmittävät mukavasti eloisan tarinan elämyksellisiä pyrähdyksiä kuten esimerkiksi ilmapallolentoa kaupungin kattojen yllä.
Aikuiskatsojan kannalta katsomiskokemus on jokseenkin puuduttava. Lapsen nautinnon takia puolitoistatuntisen kyllä jaksaa katsoa ainakin kertaalleen, mutta uusinnat saattavat olla jo kokonaan toinen juttu. Karusellinnopeiden animaatiospektaakkelien vanhemmille suunnattuja lohkaisuja ei tästä sadusta löydy. Vaikka äitiä ja/tai isää Vilin tempaukset eivät suuremmin huvittaisikaan, on elokuvantekijöille silti nostettava hattua. Näin nuorta kohderyhmää harvemmin muistetaan mittatilaustarinoilla.
Ainoa vakavampi epäkohta liittyy elokuvan suomenkieliseen dubbaukseen. Ääniroolien tekijät pärjäävät osissaan kyllä mainiosti, mutta miksi ihmeessä heidän suuhunsa on kirjoitettu näin epäaitoa suomea? Alkuperäistekstin rytmi sanelee toki myös käännöksen yleislinjan, mutta olisi työ kai voitu tehdä oikeita suomenkielen ilmaisuja kunnioittaen? Amerikkalaiset fraasit kuultavat kiusallisesti kömpelöiden käännösyritysten läpi.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Sandrew Metronome