Liikunnalla on paljon hyviä terveysvaikutuksia, mutta omaan tasoon nähden liian kova urheilu voi johtaa kehon ylirasitustilaan eli ylikuntoon.
Ylikunto on elimistön ylirasitustila, jossa keho ei kykene palautumaan rasituksesta normaalisti. Ylikunnossa elimistön suorituskyky voi huonontua pitkäksikin aikaa.
Ylikunnon oireita voi olla suorituskyvyn heikkeneminen, lisääntynyt hikoilu, sydämen rytmihäiriöt, kohonnut syke, vapina ja unihäiriöt. Myös psyykkisiä oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja ärtyneisyyttä, voi ilmetä. Ylikunnon oireet voivat kuitenkin vaihdella paljonkin ihmisestä toiseen.
– Ylikunnon tunnistaa siitä, että liikunta ei tuota hyvää oloa ja palautuminen hidastuu, sanoo urheilulääkäri Pippa Laukka.
Ylirasitustilan oireet voivat kestää jopa viikkoja, kroonisessa ylikunnossa jopa kuukausia tai vuosia.
Tyypillistä aktiiviurheilijoilla
Ylikunto on tyypillistä kestävyysurheilijoilla, mutta kuka tahansa aktiiviliikkuja voi ajautua ylirasitustilaan. Huippu-urheilijoilla ylikunnon toteaminen on helpompaa, sillä urheilijat itse sekä valmentajat että urheilulääkärit tuntevat oireet ja osaavat ajoissa reagoida niihin.
Kuntourheilijan kohdalla tilanne on haastavampi: epämääräisten oireiden kanssa saatetaan sinnitellä viikkoja eikä hoitava lääkärikään ei aina tule ajatelleeksi ylikuntoa oireiden syynä.
– Tyypillinen ylikuntopotilas on aktiivinen nuori tai keski-ikäinen, jolla on monta rautaa tulessa, Laukka sanoo.
Ylikuntoon voi ajautua myös satunnainen liikkuja. Oireet voivat ilmaantua jo yhden omaan kuntoon nähden liian rankan treenin seurauksena. Esimerkiksi laihdutusprojektin aloittava ylipainoinen tai jopa eläkeikäinen voi ajautua liikarasitustilaan, jos kuntoiluohjelma on heikkoon peruskuntoon nähden liian rankka.
Laukan mukaan lääkäriin kannattaa hakeutua, mikäli oireet eivät häviä muutamassa viikossa kevennetyllä harjoittelulla ja levolla.
– Hoitamattomasta ylikunnosta voi seurata toimintakyvyn alenema, joka vaikuttaa päivittäiseen jaksamiseen, työkykyyn ja arjessa jaksamiseen.
Miten hoitaa?
Parasta on yrittää ehkäistä ylikunnon synty etukäteen. Liikkuessa kannattaa välttää omaan tasoonsa nähden liian kovaa rasitusta, pitää riittävästi lepopäiviä sekä harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Flunssaisena lenkki kannattaa jättää suosiolla väliin.
Laukan mukaan aluksi selvitetään, mikä on ajanut liikkujan ylikuntoon. Syynä voi olla liian kova treenaaminen, taustalla oleva sairaustila, kuten tulehdus tai kilpirauhasen toimintahäiriö, tai useamman tekijän summa.
– Syytä lähdetään hoitamaan, ja itse ylikunto paranee ajan kanssa levolla ja maltillisella paluulla harjoitteluun, Laukka sanoo.
Ylikunnon hoito ja uusiutumisen ehkäiseminen vaatii myös muutoksia harjoitteluun. Kerran ylikuntoon ajatuneella liikkujalla on huomattu olevan suurempi riski ajatua tilaan uudestaan.
– Tilasta poispääsy vaatii uusia keinoja, kuten rentoutumis- ja palautumismenetelmien opettelua esimerkiksi joogan avulla. Monelle tämä poikii aivan uuden harrastuksen ja näkökulman oman henkisen energian hallintaan, Laukka kertoo.