Libyan johtajan Muammar Gaddafin esiintyminen valtion televisiossa on herättänyt jopa hämmästystä. Lyhyessä puheessaan eversti puhui sateesta ja kävelystä nuorison kanssa nurmella. Tutkija Sylvia Akar Helsingin yliopistosta sanoo, että käytös on tyypillistä Gaddafia.
- Gaddafi esittää vieläkin omaa rooliaan kansanmiehenä, joka halusi kävellä nuorison keskuudessa, mutta harmi kun sataa. Hän on tullut tunnetuksi tempuista, joita muilla valtiomiehillä ei ole. Kaiken kaikkiaan omituinen persoona, Akar sanoo.
- Varmaan Gaddafi kuvittelee, että valta on vielä hänellä. Hän ei ole ottanut vakavasti kantaa oikein mihinkään. Kansallekin puhui hänen poikansa Saif Gaddafi.
Akarin mukaan Isän ja pojan välit eivät ole olleet hyvät. Saif on aikaisemmin vastustanut isän vanhoillista politiikkaa. Tutkijan mukaan Saifin puhe kansalle oli järkyttävä.
- Puheessa uhkailtiin kansaa, ja uhkaukset on myös toteutettu.
Ei köyhä eikä kipeä
Libya on bruttokansantuotteeltaan Afrikan kärkimaita. Tulot tulevat ennen kaikkea öljystä.
- Rahalla on pystytty ostamaan kansan tyytyväisyys. Nyt kuitenkin tuntuu, että on kerta kaikkiaan tullut mitta täyteen. Tottakai tässä on myös tämä lumipalloefekti. Libyassakin on pelko saatu murtumaan.
Sosiaalinen media on ollut erittäin tärkeässä roolissa monissa konflikteissa, joista tietoa saadaan ulkomaailmaan hyvin niukasti. Libyassa tiedonkulku on ollut lähes kokonaan yksittäisten ihmisten varassa.
- Libyassa on vähän internetyhteyksiä ja kännyköitäkin on vielä suhteellisen vähän. Tottakai tieto kulkee, vaikka internetyhteyksiä on vähän. Satelliittitelevisiosta voidaan nähdä, mitä naapurimaissa tapahtuu, sitä ei voi sulkea, tutkija sanoo.