Ranska/Iso-Britannia/Yhdysvallat 2000. Ohjaus & käsikirjoitus: Kenneth Branagh William Shakespearen samannimisestä näytelmästä. Tuotanto: Branagh, David Barron. Kuvaus: Alex Thomson. Leikkaus: Neil Farrell, Daniel Farrell. Koreografia: Stuart Hopps, Ian Adams. Lavastus: Tim Harvey. Musiikki: Patrick Doyle. Pääosissa: Kenneth Branagh, Alessandro Nivola, Alicia Silverstone, Natascha McElhone, Timothy Spall, Nathan Lane, Adrian Lester, Matthew Lillard, Emily Mortimer. Kesto: 93 min.
Kenneth Branaghin Shakespeare-filmatisoinnit alkavat olla jo käsite, elokuviksi ovat ehtineet klassikot Henrik V, Paljon melua tyhjästä ja Hamlet. Viimeisimmäksi projektikseen Branagh on valinnut romanttisen komedian Turhaa lemmen touhua, jota ei juuri ole esitetty näyttämöllä saati sitten valkokankaalla.
Juoni rakentuu Navarran kuningas Ferdinandin (Alessandro Nivola) ja hänen kolmen ystävänsä, Berownen (Branagh), Longavillen (Matthew Lillard) ja Dumainen (Adrian Lester) tekemän 'siveysvalan' ympärille. Nuorukaiset päättävät ankarasti opiskella seuraavan kolmen vuoden ajan unohtaen kokonaan maalliset ilot, naiset mukaanlukien. Ystävysten vala joutuu heti koetukselle, kun Ranskan kuninkaan tytär (Alicia Silverstone) hovineitoineen saapuu vierailulle.
Molemminpuolinen ihastus vie jalat alta puolin ja toisin, mutta miten kiertää käsi sydämellä solmittua sopimusta? Soppa sakenee entisestään amorin ampuessa nuoliaan hovin hömelöön upseeriin, don Adriano de Armadoon (Timothy Spall), ja kuninkaan narrin Costardin (Nathan Lane) ryhtyessä miesten ja naisten keskinäiseksi kirjeenkantajaksi.
Kun lemmenkaruselli pyörähtää käyntiin, on ilmeistä, ettei kyseessä ole maailman kuuluisimman näytelmäkirjailijan valioihin lukeutuva teos. Itse asiassa tuntuu siltä, että Branagh on pikemminkin kauhaissut kontin pohjalta - niin yhdentekevää, ja nimensä mukaisestikin 'turhaa touhua' tämä teksti tarjoaa.
Elokuvaa katsoo sujuvimmin juuri musikaalina, ikivihreiden sävelmien ja värikylläisen näyttämöllepanon synteesinä. Branagh on siirtänyt juonenkäänteet 1930-luvulle, sodan aattoon, minkä myötä kuullaan mm. sellaiset viihteen klassikot kuten haaveksiva "Cheek to Cheek", pirteä "Fancy Free" ja herkistelevä "They Can't Take That Away From Me".
Aikakausi tuo mukanaan myös silloisen musikaalin perinteen: kuviokelluvat uimarineidot ja koristeelliset yläkulmaotokset muistuttavat lamakauden Hollywood-musikaalien huippukaudesta. Vanhahtavien uutisfilmien, ns. news reelien, kautta juoni hahmottuu selkeämmin ja hauskemmin.