Ranska 2005. Käsikirjoitus ja ohjaus: Brigitte Roüan. Tuotanto: Humbert Balsan. Kuvaus: Brigitte Barbier ja Christophe Pollock. Leikkaus: Laurent Roüan. Pääosissa: Carole Bouquet, Jean-Pierre Castaldi, Didier Flamand, Francoise Brion, Aldo Maccione, Marcial Di Fonzo Bo, Alvaro Llanos, Carlos Gasca, Alejandro Piñeros, Lassina Touré. Kesto: 95 min.
Mikä on ranskalainen elokuva kliseisimmillään? Puhelias, äänekäs, ihmissuhteissa piehtaroiva ja jollakin hyvin ranskalaisella tavalla ”taiteellinen”? Kyllä, kaikki nämä ja kymmenen muuta tyypillisyyttä mahtuvat eksentriseen komediaan Tupaantuliaiset, joka lisäksi haluaa olla musikaali. Harmi vain huumori ei naurata ja jäykät musiikkikohtaukset lähinnä nolottavat. Käsikirjoittaja-ohjaaja Brigitte Roüan muistetaan hallitusta läpimurtotyöstään Post coitum animal triste (1997), mutta tällä kertaa palikat ovat hajonneet pitkin työmaata.
Jokainen tietää miten rasittavaa remontti pahimmillaan saattaa olla. Mutta kuka vielä valkokankaalta haluaa seurata jatkuvaa meluisaa kaaosta, venyviä aikatauluja, loputtomasti romahtavia kattoja ja kaatuvia seiniä? Ne nimittäin ovat pääanti tässä hyvää tarkoittavassa mutta melkoisen rasittavassa elokuvassa, jossa kaunis ja pätevä lakinainen Chantal (Carole Bouquet) ryhtyy remppaamaan kaunista pätevää pariisilaisasuntoaan. Tai siis pestaa Tosimiehet toimeen.
Paineita aiheuttavat paitsi murrosikäiset lapset myös ruma mutta umpirakastunut ihailija (Jean-Pierre Castaldi) sekä remonttiin palkattu sekalainen joukko siirtolaisia: eri tavoin eksentrisiä kolumbialaisia, venäläisiä ja perulaisia, joiden erikoisalat eivät todellakaan liity putki- tai sähkötöihin. Talo tuhoutuu pikkuhiljaa ja kovalla volyymillä. Myös kaikki repliikit varmuudeksi huudetaan.
Ajankohtaisarvoa kepeä kohellus hakee siis Ranskan tulehtuneesta siirtolaiskysymyksestä, jota puolalainen putkimies on viime aikoina symboloinut. Samalla kun Chantal puolustaa oikeudessa laittomien maahanmuuttajien asemaa (laulaen ja tanssien!), hän joutuu kasvotusten heidän kanssaan kotona. Miehillä on takanaan köyhyyttä, sotaa ja muita kovia kohtaloita. Asetelma voisi olla hedelmällinen, jos toteutus malttaisi antaa hengähdystaukoja. Mutta ennen kuin tupaantuliaisiin asti päästään, katsojaparka joutuu turhautumaan pahan kerran.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Cinema Mondo