Sukunimi Torkki nostattaa venäläisen jääkiekkoyleisön selkäpiissä kylmiä väreitä. Joulukuussa 1986 Rauman Lukon 21-vuotias laitahyökkääjä Jari Torkki johti Suomen yllätykselliseen 3-2-voittoon Neuvostoliitosta Moskovan perinteisessä kiekkoturnauksessa.
Tasan 16 vuotta myöhemmin Leijonien hyökkäyksessä on taas Torkki-niminen pelote, Rauman Lukon Sami Torkki. Veljeksistä nuorempi Torkki on kuullut "joulukuun 1986 ihmeestä" silloin tällöin. Isoveli Jarin ammoisesta urotyöstä Samilla ei ole omakohtaista muistikuvaa.
-Muilta olen siitä matsista kuullut ja saanut ottelusta videonauhan. 16 vuotta sitten en ottelua tv:stä seurannut, Sami toteaa.
Sitä mailalla silmään, joka vanhoja muistelee. Neuvostoliiton nimi on vaihtunut keskiviikkona kohdattavaksi Venäjäksi, ja Sami Torkki pärjää nyt omillaan. 24-vuotiaan laitahyökkääjän A-maajoukkueura ei olisi maanantaina Espoossa Slovakiaa vastaan voinut alkaa paremmin. Yksi Leijonien kuudesta keltanokasta pohjusti syötöllään ketju- ja seurakaverinsa Pasi Saarelan tekemän 2-1-voittomaalin. Vaikka Torkki hipoo 29 SM-liigaottelussaan keräämillään 9+8 tehopisteellä yhden kauden ennätystään (9+12), pistenikkariksi hän ei itseään miellä.
-Vauhtia, taklauksia ja kova karvaus päälle. Sitä minulta varmaan A-maajoukkueessakin odotetaan. Sellainen pelityyli on ollut tavaramerkkini kotimaan kaukaloissa, eikä sitä ole kansainvälisissä peleissä mitään syytä muuttaa, Torkki tietää.
"Piti katsoa peiliin"
Torkin tyyli ei ole aina miellyttänyt. Raumalainen rohmusi viime kaudella SM-liigan runkosarjassa 103 rangaistusminuuttia, millä määrällä hän kolkutteli jäähypörssin kärkikymmenikköä. Raamikkaan, 186-senttisen ja 91-kiloisen hyökkääjän ura polki pahimmin paikallaan Lukossa vuosina 1998 ja 1999, eli Timo Tuomen päävalmentaja-aikana. Lukon paidassa aikuisten liigassa vain 18-vuotiaana debytoinut Torkki lähti hakemaan vauhtia Kuopion KalPasta kaudella 1998-1999. Vaikka Kuopio putosi SM-liigakartalta, puolen vuoden Savon-komennus oli nuorelta mieheltä hyvä siirto.
-Siinä vaiheessa oli tärkeää, että pääsin pelaamaan. Lukon valmennusjohdolla ei minua kohtaan luottoa ollut. Torkki vilkaisi vaikeina vuosinaan peiliin ja viilasi asennettaan. Kiekkoura näytti polkevan paikallaan, mutta siihen oli syynsä.
-Hermot ei oikein tahtoneet kestää, vaan pakkasivat reistailemaan. Nyt olen saanut hermot paremmin kuriin, pelannut paljon enemmän aikaa kentän puolella. Maaleja on helpompi tehdä kaukalosta kuin vaihtopenkiltä, Torkki naurahtaa.
-Peiliin katsomalla homma on vähitellen korjaantunut, hän myöntää. Suomi on 1995 maailmanmestaruuden jälkeen elänyt jääkiekkohuumassa. Raumalla herättiin hurmokseen viimeistään Lukon 1963 voittamasta Suomen mestaruudesta lähtien. Kiekkoperheen vesa ei myönnä, että raumalaiskannattajien sysäämät odotukset painaisivat niskassa taakkana.
-En koe sitä raskaaksi. Hyvä vaan, että on vähän painetta. On hyvä tietää, että joku seuraa otteitani tarkasti.
Venäläistä mailamiekkailua
Keskiviikkona Moskovan pikku-Luzhnikissa vastaan asettuva Venäjä oli melkoisen vakuuttava maanantain avausottelussaan Ruotsia vastaan. Liukkaasti viilettäneiden isäntien 3-0-voitto Ruotsista oli enemmän kuin ansaittu. Venäjällä on taitoa, mutta huonompana päivänä maajoukkuemiehillä on taipumus käyttää mailaa rikollisesti. Tästä Suomi sai marraskuun Helsingin Karjala-turnauksessa karvasta oppia, kun venäläiset huitoivat kyydistä pudottuaan minkä kerkisivät. Rytinäpelissä viihtyvä Torkki ei Venäjää pelkää.
-Jos sieltä tulee keppiä, otetaan vastaan vaan. Niin kauan kuin paikat kestää, niin kauan painetaan. Uskon, että keskiviikkona mennään samanlaisella pelityylillä kuin Slovakiaa vastaan. Eli kovaa karvataan ja mennään.
-Mustelmia tulee aina. Ne kuuluvat tähän lajiin, Leijonien hyökkäysketjussa "länsirannikon voileivän" Saarelan ja Porin Ässien Markku Tähtisen kanssa muodostava Torkki toteaa.
(MTV3-STT)