Tuntemattomuudesta koko maailman tietoisuuteen.
Tom Hanks kuuluu niihin harvoihin 1990-luvun amerikkalaisiin supertähtiin, joita voi aidosti verrata vanhan hyvän ajan Hollywood-legendoihin. Hanksissa on Cary Grantin coolia huumoria ja vähäsanaisempien sankarien kuten Gary Cooperin tai Henry Fondan jäyhää karismaa. Paras vertailukohta Hanksille on kuitenkin James Stewart. Kumpikin on pohjimmiltaan luotettava perheenpää ja jokamies, jossa on juuri sopiva määrä oikeudenmukaisuutta peräävää idealistia. Hanks itse on tyytyväinen mukavan naapurin pojan imagoonsa, ja miksi ei olisi, kun sekä yleisö että kriitikot ovat nostaneet hänet Hollywoodin suurnimien joukkoon.
Tom Hanks syntyi 9.7.1956 Concordissa Kaliforniassa. Tomilla oli kolme sisarusta, isoveli Larry, isosisko Sandra ja pikkuveli Jim. Tomin vanhemmat, Amos ja Janet, erosivat ensimmäisen kerran, kun Tom oli viisivuotias. He avioituivat uudelleen ja erosivat vielä useampia kertoja, kunnes erosivat lopullisesti Tomin ollessa 10-vuotias. Tom ja hänen kaksi vanhempaa sisarustaan asuivat kokki-isänsä kanssa. Hanksit muuttivat Tomin nuoruuden aikana jatkuvasti paikkakunnalta toiselle. Koulusta toiseen siirtyminen ja uusiin ympäristöihin sopeutuminen olivat Hanksille mitä sopivinta valmistautumista näyttelijän ammattiin. Lukioaikoina hän kiinnostuikin näyttelemisestä, ja viimeinen niitti uranvalintaan lyötiin, kun Hanks siirtyi lukion jälkeen Chabot Collegeen. Nähtyään Eugene O Neillin Jäämies tulee (The Iceman Cometh) -näytelmän Hanksilla oli elämässään päämäärä: teatteri.
Alusta asti Hanks oli kiinnostunut myös muista teatterin osatekijöistä kuin näyttelemisestä. Hän halusi tietää kaiken ohjaamisesta, lavastuksesta, valaistuksesta ja ylipäätänsä kaikesta siitä, mistä teatteriesitys koostuu. Tämän jälkeen Hanks siirtyi opiskelemaan Sacramentossa sijaitsevan California State Universityn draamalinjalle. Hän tapasi tulevan vaimonsa Samantha Lewesin. Hanksin uran kannalta merkittävä tapahtuma oli esiintyminen Tsehovin Kirsikkapuistossa. Hanksin vaikuttava suoritus johti siihen, että hänet kutsuttiin Ohioon työskentelemään ja näyttelemään Great Lakes Shakespeare Festivaliin. Hanksin festivaalikiinnitys kesti loppujen lopuksi kolme kautta.
Hänen ensimmäinen roolinsa ammattinäyttelijänä oli Grumio Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmässä, ja sitä seurasivat Rosencrantz Hamletissa, Montano Othellossa jne. Hanks sai kolmen vuoden verran korvaamattoman arvokasta kokemusta klassisessa teatterinäyttelemisessä ja lisäksi tehokurssin kaikissa teatteriesityksen tuottamiseen liittyvissä osa-alueissa. Tom ja Samantha muuttivat New Yorkiin, ja heille syntyi poika Colin. Kaikkien aloittelevien näyttelijöiden tapaan Tom joutui tappelemaan verisesti mitättömimmistäkin rooleista elättääkseen perheensä ja kehittyäkseen ammatissaan.
Hanksin elokuvadebyytti tuli vuonna 1980, kun hän pääsi sivuosaan mitättömässä kauhuelokuvassa Hän tietää että olet yksin (He Knows You re Alone). Tämän jälkeen oli vuorossa TV- filmi Mazes and Monsters, jossa Hanks esitti roolipelien maailmaan sekoavaa opiskelijaa. Hanksin rooli edellisessä elokuvassa johti pari vuotta kestäneeseen sivupolkuun TV-maailmassa. Hanks pääsi toiseen pääosaan ABC:n TV-sarjassa Bosom Buddies, joka kuvasi Piukat Paikat - tyyliin kahta miestä, jotka joutuvat naamioitumaan drag-asuun saadakseen majapaikan vain naisille tarkoitetussa hotellissa. Sarja kesti kaksi kautta ja 38 jaksoa muttei pienestä kulttimaineestaan huolimatta saavuttanut sen paremmin kriitikoiden kuin suuren yleisön suosiota.
Hanks teki pieniä rooleja myös muissa TV-sarjoissa, kuten Taxi, Lemmenlaiva, Perhe on Paras ja Onnen Päivät. Hanksin myöhemmistä TV-ansioista mainittavin on isäntänä toimiminen legendaarisessa Saturday Night Live -komediaohjelmassa. Nimenomaan TV-yhteyksiensä kautta Hanks kuitenkin ponnahti komeasti takaisin elokuvakankaalle, kun hän sai pääosan menestyksekkäässä Splash-komediassa. Splashin ohjasi Ron Howard, joka tunnetaan parhaiten Onnen Päivien Richie Cunninghamina, mutta joka sittemmin on luonut kaupallisesti komean uran elokuvaohjaajana. Howard oli aikoinaan vakuuttunut Hanksin kyvyistä Onnen Päivien kuvauksissa ja pestasi hänet merenneitokomediaansa pullean koomikon John Candyn sekä ihastuttavaa merenelävää esittäneen Daryl Hannahin rinnalle. Leffasta muodostui kohtuullisen iso hitti ja samalla läpimurto yhtä hyvin ohjaajan kuin päänäyttelijöiden (Hanks, Candy, Hannah) urilla.
Hanksista tuli nopeasti kysytty nimi, ja hän esiintyi seuraavan parin vuoden aikana lukuisissa elokuvissa. Elokuvien taiteellinen taso ei häikäissyt: Polttarit (Bachelor Party) oli sex and drugs and rocknroll -tyylinen teinikomedia, ranskalaisen alkuperäisfilmin pohjalta tehty Kohtalon kalossi (The Man with One Red Shoe) oli vaisu agenttikomedia, Thaimaahan matkustavia vapaaehtoistyöntekijöitä kuvannut Apua, meitä autetaan (Volunteers) ei oikein löytänyt tyylilajiaan, talonhajotuskomedia Rahareikä (The Money Pit) keskittyi liikaa teknisiin efekteihin, Israelissa kuvattu Rakkaudella sinuun (Everytime We Say Goodbye) oli epäonnistunut rakkausdraama, ja 60-luvun poliisisarjan pohjalta tehty pikkunäppärä komedia Haavi auki - kelmit kiinni (Dragnet) oli enemmänkin Blues-veli Dan Aykroydin show.
Elokuvat saivat kriitikoilta joko laimeita tai murskaavia arvioita, mutta muutamia kohtuullisia kassamenestyksiäkin mahtui joukkoon, ja Hanksin roolisuoritukset olivat useimmiten elokuvien parhaita puolia. Juppimiehen suhdetta vanhempiinsa kuvannut Ei mitään yhteistä (Nothing in Common) ja aloittelevien lavakoomikoiden arjesta rosoisesti kertonut Keikalla (Punchline) osoittivat, että Hanksilla oli ambitioita vakavampiin rooleihin, ja edellinen menestyikin kohtalaisen hyvin. Hanks oli vaimonsa Samanthan kanssa adoptoinut Elizabeth-tyttären, mutta avioliitto ajautui karille 1987. Hanks meni seuraavana vuonna naimisiin Rita Wilson -nimisen näyttelijättären kanssa, jonka oli tavannut jo 1985 Volunteers-leffan kuvauksissa.
Hanksin ura sai paljon kaivattua potkua, kun hän sai pääosan Penny Marshallin vuoden 1988 fantasiakomediahitissä Big - isoksi yhdessä yössä (Big). Hanks näyttelee elokuvassa 12-vuotiasta poikaa aikuisen ruumiissa. Vaativa koominen rooli sopi Hanksille, ja tuloksena olikin Golden Globe -palkinto ja hänen uransa ensimmäinen Oscar-ehdokkuus. Hanksin valinnat seuraaviksi töikseen olivat kuitenkin varsin omituisia: Turner ja täystuho (Turner and Hooch), Piru naapurissa (The Burbs), Joe ja tulivuori (Joe versus the Volcano) ja Brian DePalman ohjaama Turhuuksien rovio (Bonfire of the Vanities) olivat joko kaupallisia tai taiteellisia floppeja. Varsinkin Tom Wolfen mainion satiirin pohjalta tehty Turhuuksien rovio oli 80- ja 90-luvun Hollywoodin surkeimpia isolla rahalla tehtyjä rimanalituksia.
Tämän jälkeen Hanks piti näyttelemisessä parin vuoden tauon. Hanks ja hänen toinen vaimonsa Rita Wilson saivat pojan, joka nimettiin Chesteriksi. Vuonna 1992 Hanks palasi filmimaailmaan kertojanäänenä lasten pahoinpitelystä kertoneessa elokuvassa Lento unelmiin (Radio Flyer), mutta varsinainen comeback oli Big-elokuvan ohjaajan Penny Marshallin Omaa luokkaansa (A League of Their Own), joka kertoi toisen maailmansodan aikana pelatusta naisten baseball-sarjasta. Hanks esitti hyvin menestyneessä elokuvassa alkoholisoitunutta ex-pelaajaa, jonka valmentamaan joukkueeseen kuuluivat mm. Madonna ja Geena Davis.
Hanksin yhteistyö naisohjaajien kanssa kantoi hedelmää myös seuraavana vuonna, kun hän näytteli Meg Ryanin kanssa Nora Ephronin ohjaamassa romanttisessa hittielokuvassa Uneton Seattlessa (Sleepless in Seattle). Ryan ja Hanks olivat harjoitelleet yhteistyötä ensimmäisen kerran vähälle huomiolle jääneessä Joe ja tulivuori -filmissä. Nyt kaksikon keskinäinen vetovoima pääsi oikeuksiinsa vanhan ajan nyyhkydraamassa, jossa ensimmäiset Kleenexit kaivetaan esiin heti alussa, kun Hanksin esittämän leskimiehen poika etsii isukilleen vaimoa radiolähetyksessä.
Varsinainen irtiotto aikaisemmista enimmäkseen komediapitoisista rooleista tuli mm. Uhrilampaat-elokuvalla menestystä niittäneen Jonathan Demmen ohjaamassa Philadelphiassa (1993). Hanks esitti AIDSia sairastavaa homoseksuaalista lakimiestä, joka vaati periamerikkalaiseen tyyliin oikeuksiaan lakituvassa. Hanks sai rohkeasta roolistaan parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkinnon ja nousi lopullisesti supertähtien luokkaan. Seuraavaksi oli vuorossa yksi 1990-luvun suosituimmista ja puhutuimmista elokuvista. Robert Zemeckisin (mm. Paluu tulevaisuuteen -elokuvat, Kuka viritti ansan Roger Rabbit) ohjaamassa Forrest Gumpissa (1994) Hanks esitti nimihenkilöä, idiot savant -sankaria, jonka kautta peilataan amerikkalaisen yhteiskunnan muutoksia. Elokuvan edustama usko yksilön loputtomiin mahdollisuuksiin, taitavat näyttelijäsuoritukset (Hanksin lisäksi mm. Sally Field ja Gary Sinise) ja viihdyttävät trikkiefektit vetosivat yleisöihin ympäri maailmaa. Hanks ansaitsi roolistaan jälleen Oscar-pystin.
Hanks palasi yhteistyöhön Ron Howardin kanssa Apollo 13 - elokuvassa, jossa Hanks esitti tosielämän astronauttia Jim Lovellia. Menestyksekäs elokuva edusti Howardille tyypillistä konservatiivisen ammattitaitoista Hollywood-tuotantoa. Tämän jälkeen Hanks lainasi ääntään hittianimaatio Toy Storyyn ja tämän jatko-osaan.
Ensimmäiset ohjaustyönsä Hanks oli tehnyt jo TV-sarjoissa (Tales from the Crypt, Fallen Angels), mutta vuonna 1996 ilmestynyt That Thing You Do oli hänen ensimmäinen kokopitkäohjauksena. Hanks itse esitti sivuosaa tässä pennsylvanialaisen 1960-luvun rock-n-roll-bändin tarinassa.
Hanksin menestysputki jatkui yhä, kun hän esitti pääosaa Steven Spielbergin Normandian maihinnoususta ja dramaattisesta pelastusoperaatiosta kertovassa elokuvassa Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan, 1998). Elokuva sai kiitosta siihen asti realistisimpana toista maailmansotaa kuvaavana elokuvana. Seuraavaksi Hanks nähtiin jälleen yhdessä Meg Ryanin kanssa romanttisessa komediassa Sinulle on postia (You ve Got Mail, 1998). Stephen Kingin romaaniin pohjautuvassa elokuvassa Vihreä maili (The Green Mile, 1999) Hanks näytteli Paul Edgecombia, vanginvartijaa, joka pääsee todistamaan työpaikallaan suurta ihmettä.
Menestyksekkäästä elokuvaurastaan huolimatta Hanks ehtii piipahtaa välillä myös televisiosarjoissa. Vuonna 1998 hän esiintyi Emmy-palkitussa minisarjassa From the Earth to the Moon, ja vuonna 2001 hän näytteli toisen maailmansodan ajoista kertovassa minisarjassa Band of Brothers. Hanks myös tuotti sarjan yhdessä Steven Spielbergin ja Tony Ton kanssa, ja kolmikko pokkasi onnistuneesta työstään PGA Golden Laurel -palkinnon.
Elokuvassa Cast Away - tuuliajolla (2000) Hanks tekee jälleen yhteistyötä ohjaaja Robert Zemeckisin kanssa. Leffa kertoo autiolle saarelle lentokoneella rysähtävästä miehestä, jonka täytyy muuttua fyysisesti ja henkisesti selvitäkseen pinteestä elävänä. Roolisuoritus toi Hanksille jälleen roppakaupalla suitsutusta ja palkintoehdokkuuksia. Oscar jäi saamatta, mutta mm. Golden Globe -palkinto ja muutama kriitikoiden palkinto tuli parhaasta miespääosasta.
Tom Hanksin suosio on huikea niin yleisön kuin ammattitovereidenkin keskuudessa. Vuonna 2002 American Film Institute myönsi monipuoliselle näyttelijälle kunniapalkinnon hänen elämäntyöstään elokuva-alalla. Katsojien suursuosikki sai myös People s Choice Award -palkinnon kahdessa kategoriassa: suosituimpana elokuvanäyttelijänä ja suosituimpana draamanäyttelijänä.
Ja kiireet valkokankaalla sen kuin jatkuvat. Vuoden 2002 suuria haasteita ovat pääosa Sam Mendesin ohjaamassa gangsteridraamassa Road to Perdition ja Steven Spielbergin ohjaamassa tositapahtumiin perustuvassa huijaritarinassa Catch Me If You Can, jonka toisessa pääroolissa nähdään Leonardo DiCaprio.
Teksti: Petteri Ruotsalainen / Ville Lähde / Marjo Turunen