Timo Koivusalo kuvailee parhaillaan filmaamaansa Täällä Pohjantähden alla -elokuvan tekemistä unelmien täyttymykseksi.
Väinö Linnan kirjoittamaan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogiaan pohjautuvaa elokuvaa sekä sen jatko-osaa parhaillaan tekevä Timo Koivusalo on onnensa kukkuloilla. Suurin osa jättiurakan kuvauksista on jo saatu purkkiin.
– Sadasta kuvauspäivästä on takana jo 66, eli mainiosti voiton puolella ollaan. Elokuva tulee ensi-iltaan joulukuussa 2009 ja jatko-osa sitä seuraavana vuonna.
Koivusalon projekti on mittava. Vuoden aikana tehdään kaksi pitkää elokuvaa, joiden budjetti on noin viisi miljoonaa euroa. Ammattinäyttelijöitä on 150 ja avustajia noin tuhat. Erilaisia miljöitä on puolestaan 145 kappaletta.
– Aikamoinen rutistus tämä on logistisesti. Teemme yhteistyötä muun muassa puolustusvoimien kanssa. Niinisalon nurkilla on kuvattu suuria kohtauksia. Viimeviikolla kuvasimme puolestaan Parolassa, Koivusalo kertoo.
Uudessa vara parempi?
Edvin Laine filmasi Pohjantähden menestyksekkäästi vuonna 1968. Minkä vuoksi Koivusalo tahtoi lähteä tekemään uusiksi tällaista klassikkoa?
– Mielestäni Pohjantähti ja sen teemat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan ennen, vaikka tämä vaikuttaakin kliseisesti sanotulta. Eikä Laineen versio välttämättä puhuttele nykykatsojaa sen aikaisella kuvaustavallaan, leikkauksellaan ja näyttelemisellään. Laineen elokuvia kutsuisinkin siis demoversioiksi, Koivusalo leukailee.
– Itselle Pohjantähti on niin rakas, tuttu ja läheinen, että nyt kun sen saa muuttaa lihaksi, vereksi ja kuviksi, en voisi olla onnellisempi. Näyttelijät ovat loistavia, pääpari Akseli ja Elina (Ilkka Koivula ja Vera Kiiskinen) sekä heitä edeltävä sukupolvi. Myös Sulevi Peltola tekee aivan huikean roolin Preetinä. Jos on 150 suomalaista ammattinäyttelijää mukana, niin kyllä siinä liki koko katalogi käydäänkin jo läpi. Yhtäkään Edvinin elokuvassa mukana ollutta näyttelijää ei ole näissä leffoissa mukana. Se ei ollut tietoisesti tehty valinta, mutta niin vaan kävi.
Koivusalo ei pelkää vertailua uusien ja vanhojen elokuvien välillä.
– Totta kai ihmiset tulevat tekemään vertailua, mutta en ole tekemässä Laineen elokuvia uusiksi, vaan kyseessä ovat täysin uudet käsikirjoitukset Linnan romaaneista.
Myöskään Elinaa esittävä Vera Kiiskinen ei ota paineita mahdollisesta vertailusta, joka useimmiten muodostuu klassikon eduksi ja uuden tappioksi.
– En ole edes nähnyt Laineen elokuvia, en ole vain ehtinyt. Kirjat olen toki lukenut, Kiiskinen paljastaa.
Realismia pahimmillaan
Koivusalo kertoo haluavansa tehdä elokuvistaan mahdollisimman toden tuntuisia. Vuoden 1918 sisällissodan tapahtumia kuvaavat vankileirikohtaukset ja peräti kilometrin mittainen pakolaiskaravaani ovat olleet näyttelijöiden ja avustajien mielestä varsin realistisia.
– Kaikki ovat olleet positiivisen järkyttyneitä siitä karusta tunnelmasta kuvauksissa, kaikkine teloituksineen ja muineen. Se on koko tämän projektin tarkoitus – tehdä mahdollisimman elävää ja realistista.
Ohjaaja kuvailee Linnan töitä yleishumaaneiksi, suuriksi pasifistisiksi teoksiksi. Koivusalo uskoo työläisaatteen ja työväen oikeuksien olevan tällä hetkellä ajankohtaisempia kuin koskaan.
– Linna on kirjoittanut erittäin tarkkaa kansankuvausta. Mielestäni kirjojen teema, se, kuinka ihmisen työtä arvostetaan ja kuka kerää palkkion tehdystä työstä, on näinä supistusten ja irtisanomisten aikana erittäin ajankohtainen.
Saattaisiko mies lähteä jopa itse jossain vaiheessa politiikkaan?
– Älä yllytä hullua, Koivusalo naurahtaa arvoituksellisesti.
(MTV3)