The Rough Guide –maailmanmusiikkisarja on saanut jälleen muutaman uuden jäsenen joukkoonsa. Tällä kertaa arvostelussa on musiikkia läheltä ja kaukaa, nimittäin Kiinan, Etiopian ja Skandinavia musiikkeja esittelevät levypaketit.
The Rough Guide to the music of China –levy alkaa sota-ajan iskelmällä, shidaiqulla nimeltä Shanghai Xiao Jie (Miss Shanghai). Kappaleen esittää Zhang Yi Wen, jonka ääni soi kauniisti. Kappaletta seuraa erityyppisiä esityksiä kiinalaisilta esiintyjiltä sekä Kiinasta että ympäri maailmaa. Levy esitteleekin erilaisia kiinalaisen musiikin tyylilajeja, uutta ja vanhaa. Levy on tavallaan aikamoinen sekamelska musiikkia, mutta toisaalta hieno kokoelma siitä, mitä kaikkea kiinalainen musiikki meille tarjoaa. Iskelmän lisäksi levyltä löytyy mm. rockia, jota esittää Kiinan suosituin rockbändi Xie Tian Xiao. Levyn kappaleella bändi yhdistelee quzheng (sitratyyppistä)-musiikkia reggaehin. Mielenkiintoinen yhdistelmä! Levyltä löytyy siis sekä kiinalaisia esiintyjiä Kiinasta että muualta maailmasta, mm. Red Chamber –bändin soittajat asuvat Kanadassa. Min Huifen –niminen esiintyjä soittaa hienosti, tunnelmallisesti erhua, kaksikielistä jousisoitinta, jonka on yksi kiinalaisen musiikin tunnetuimpia soundeja.
Kiina-levy on kaiken kaikkiaan hieno tutkimismatka kiinalaiseen musiikkiin. Pääpaino on onneksi haikealla, perinteikkäämmällä instrumentaalimusiikilla ja räminärock- ja pop on jätetty taka-alalle, vaikka niistäkin annetaan muutama ihan mainio esimerkki, mm. Hang On The Box on Pekingin ensimmäinen tyttöpunkbändi. Yksi parhaimmista kappaleista on Bai Guangin esittämä Qiu Ye. Nainen tunnettiin yhtenä Kiinan seitsemästä laululintusesta 1930- ja 40-luvuilla. Levyltä löytyy yhteensä 18 kappaletta, eli tavaraa on ihan tarpeeksi.
Kuten tavallista Rough Guiden mukana tulee päälevyä syventävä bonuslevy. Kiina-levyn bonuksena löytyy vajaa 40-minuuttinen Hanggai-yhtyeen esittely. Bändi ottaa vaikutteita mongolialaisesta kansanmusiikista. Levyllä kuullaan menneen ajan tunnelmia möreä-äänisesti laulettuna. Hauskaa kuunneltavaa, erityisesti, jos kiinalainen musiikki on lähellä sydäntä.
Jos Kiina-levy on pääpiirteissään harmoninen, rauhallinen ja tunnelmallinen, niin Etiopia-levy onkin sitten ihan jotain muuta. Levy alkaa Bole 2 Harlem –yhtyeen esittämällä hiphopin ja perinteisen etiopialaisen musiikin yhdistelmällä nimeltä Ametballe. Levy on oikeastaan alusta asti aikamoista jumputusta, välillä vähän rauhallisempaa, mutta koko ajan paahdetaan eteenpäin. Useimmissa kappaleissa on paljon tavaraa ja tunnelma on todella hektinen. Ehkä ainoa esimerkki rauhallisemmasta kappaleesta on entisen kengänkiillottajan Mahmoud Ahmedin esittämä Ohoho Gedama. Kappale ei ole niin päälle käyvä kuin suurin osa muista, mutta siinäkin kyllä poljetaan eteenpäin rytmikkäästi.
Etiopia-levyn musiikki on parhaimmillaan silloin, kun kappaleissa ei käytetä liikaa koneita, vaan pääpaino soittamisessa on perinteisillä soittimilla. Kappaleet tuppaavat välillä olemaan monotonisia, sillä niissä toistetaan pitkän aikaa samaa lausetta ja kestoa voi olla yli viisi minuuttia.
Bonus-cd:nä Etiopia-paketissa on Invisible System –bändin esittely. Bändi on anglo-etiopialista yhteistyötä ja sitä johtaa tuottaja Dan Harper. Yhtye yhdistelee erilaisia musiikkityylejä, mm. dubia, reggaeta, teknoa ja punkia, tietysti etiopialaisin maustein. Levyltä kuuluvat rytmit tuovat välillä mieleen sambakarnevaalien jatkuvan jumputtavan sykkeen. Musiikki on ennen kaikkea klubeille sopivaa tanssimusiikkia. Ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka välillä tuntuu, että kaikkea on ihan liikaa ja kuuntelu alkaa suorastaan hengästyttää.
Skandinavian musiikkia esittelevä opus on mielenkiintoinen paketti suomalaiselle normi-kuuntelijalle. Ainoa tuttu esiintyjä on Värttinä-yhtye, muutoin suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset nimet ovat ihan tuntemattomia. Levyn kuunneltua saa sen käsityksen, että Skandinaviassa kuunnellaan paljon kamari- ja kirkkomusiikkia. Yleistunnelma levyllä on haikea ja surumielinen, vaikka voisi kuvitella, että meiltä löytyy vaikka miten paljon laadukasta iloista musiikkia.
Ei musiikki levyllä huonoa ole, hieman omituista vain. Suomalaisia nimiä löytyy viisi: Värttinän lisäksi Milla Viljamaa, Maria Kalaniemi & Timo Alakotila, Kimmo Pohjonen, Samuli Kosminen and Kronos Quartet ja saamelainen joikaaja Wimme ovat ansainneet paikkansa levyllä. Levyn musiikki on sellaista, jota voi olettaa maailmalla ajateltavan skandinaavisena musiikkina, mutta näin suomalaisen silmin se esittelee vain minimaalisen osan siitä mitä meillä ja naapurimaissamme tehdään. Levyä voisi kutsua turistimusiikiksi, josta tutustuminen pohjolan musiikkiin on mukava aloittaa.
Bonus-levynä Skandinavialta löytyy suomalaisen Kardemimmit-kvartetin esittely. Tytöt soittavat kanteletta ja laulavat ihan nätisti, mutta vielä melko persoonattomasti. Kuten jo aiempien Rough Guide –esittelyjen yhteydessä on sanottu, niin levypaketit ovat mainioita lähtökohtia jonkun musiikkityylin tai jonkun maan musiikin tutkimiselle. Ne voivat innostaa laajentamaan musiikintuntemusta ja auttaa löytämään erilaisia musiikkityylejä eri puolilta maailmaa. Levyjen oheen on aina liitetty pieni lehtinen, jossa esitellään aihetta, johon levyn musiikki liittyy sekä jokainen esiintyjä lyhyesti.
Tämänkertaisesta kolmesta levystä Kiina-aiheinen oli paras, sillä sen tunnelma oli mukavan rauhoittava. Toisaalta kyseessä on täysin makuasia: joku tykkää etiopialaisista rytmeistä enemmän, joku toinen taas skandinaavisesta kansanmusiikista. Onneksi levysarjasta löytyy kaikille ihan varmasti jotain kuunneltavaa.
Kiina: * * * *
Etiopia: * * *
Skandinavia: * * *