The Girl with the Dragon Tattoo

Stieg Larssonin Millennium-trilogian hehkutus on ollut Yhdysvalloissakin suurta. David Fincherin elokuvan jälkeen kirjojen myynti taatusti vielä moninkertaistuu ja Ruotsi löytää paikkansa maailmankartalta.

En pidä Hollywoodiin juurtuneesta näkemyksestä, jonka mukaan siellä osataan automaattisesti tehdä asiat paremmin. Kaksi vuotta sitten valmistui onnistunut ruotsalainen Larsson-leffa, jonka ohjasi tanskalainen Niels Arden Oplev. Ja nyt siis sama tehdään englanniksi. Amerikkalainen käsitys on, että amerikkalaisilla markkinoilla voi menestyä kunnolla vain jenkki- tai brittitähdillä roolitetut, englanniksi puhutut elokuvat.

Nyt saatuani tämän sanottua totean, että David Fincherin ohjaama elokuva on eheä, intensiivinen ja hyvin näytelty. Juonellisesti jenkkiversio mukailee ruotsalaista, aivan samat asiat on tiputettu kirjasta kummassakin tapauksessa. Skandaalin kynsiin joutunut toimittaja Mikael Blomkvist vetäytyy Millenium-lehdestä ja saa tarjouksen alkaa tutkia eläkkeelle jääneen teollisuuspohatan veljentyttären katoamista 40 vuotta sitten.

Palkkioksi hän saa muun muassa oman maineensa puhdistamisen kannalta arvokkaita tietoja ja kumppanikseen omituisen mutta monessa asiassa kyvykkään Lisbeth Salanderin, jolla on omassa elämässään yltäkylläisesti tuskaa. Vasta elokuvan puolivälin tienoilla nämä kaksi sankaria kohtaavat toisensa kasvotusten.

On oletettavaa, että iso osa elokuvan katsojista tuntee jo tarinan, siksi elokuvaan kohdistuu tavallista enemmän paineita. Fincher ei ole elokuvamaailman romantikkoja, hän pitää ihmisten pimeiden puolien kaivelemisesta. Juuri siksi hän onkin juuri oikea mies The Girl with the Dragon Tattoon kolean ja julman maailman tulkitsijaksi.

Fincherille kiitos siitä, että hän antaa henkilöhahmojensa kehittyä hiljalleen. Koska tarinassa puuhastellaan paljon tietokoneella, näemme usein Applen ison omenalogon läppäreiden kansissa. Pidän myös Trent Reznorin ja Atticus Rossin sähköisestä, teollisia kaikuja sisältävästä musiikista. Ääniraita on aavemainen ja levoton.

Alussa pientä ongelmaa aiheuttaa Daniel Craig, jota on vaikea mieltää ruotsalaiseksi. Elokuvan edetessä ongelma unohtuu Craigin todistaessa olevansa paitsi hyvä Bond, myös varsin pätevä Mikael Blomkvist.

Sitten se tärkein kysymys: kumpi on parempi Lisbeth Salander, Noomi Rapace vai Rooney Mara? Vastaan Noomi Rapace. Mara tekee hyvää työtä, mutta hän jäljittelee Rapacen roolia. Myös Maran pienikokoisella Lisbethillä on lävistyksiä, tatuointeja, sama hiustyyli ja päällä usein mustaa nahkaa.

Sosiaalisesti estynyt, traumansa vihalla ja raivolla peittävä Lisbeth osaa kostaa pirullisesti. Omista kipeistä kokemuksistaan hän saa kostolleen räjähtävää polttoainetta. Vastustin amerikkalaisen Larsson-leffan tekemistä, mutta myönnän, että se on tehty todella hyvin. Eikä 2 tuntia ja 40 minuuttia tunnu lainkaan tarinan venytykseltä.

Teksti: Minna Karila

The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvan traileri Subin sivuilla