USA 2011. Ohjaus: David Fincher. Käsikirjoitus Stieg Larssonin romaanin pohjalta: Steven Zaillian. Kuvaus: Jeff Cronenweth. Leikkaus: Kirk Baxter, Angus Wall. Musiikki: Trent Reznor, Atticus Ross. Tuotanto: Cean Chaffin, Scott Rudin. Pääosissa: Daniel Craig, Rooney Mara, Stellan Skarsgård, Christopher Plummer. Kesto: 160 min.
Stieg Larssonin Millennium-trilogian hehkutus on ollut Yhdysvalloissakin suurta. David Fincherin elokuvan jälkeen kirjojen myynti taatusti vielä moninkertaistuu ja Ruotsi löytää paikkansa maailmankartalta.
En pidä Hollywoodiin juurtuneesta näkemyksestä, jonka mukaan siellä osataan automaattisesti tehdä asiat paremmin. Kaksi vuotta sitten valmistui onnistunut ruotsalainen Larsson-leffa, jonka ohjasi tanskalainen Niels Arden Oplev. Ja nyt siis sama tehdään englanniksi. Amerikkalainen käsitys on, että amerikkalaisilla markkinoilla voi menestyä kunnolla vain jenkki- tai brittitähdillä roolitetut, englanniksi puhutut elokuvat.
Nyt saatuani tämän sanottua totean, että David Fincherin ohjaama elokuva on eheä, intensiivinen ja hyvin näytelty. Juonellisesti jenkkiversio mukailee ruotsalaista, aivan samat asiat on tiputettu kirjasta kummassakin tapauksessa. Skandaalin kynsiin joutunut toimittaja Mikael Blomkvist vetäytyy Millenium-lehdestä ja saa tarjouksen alkaa tutkia eläkkeelle jääneen teollisuuspohatan veljentyttären katoamista 40 vuotta sitten.
Palkkioksi hän saa muun muassa oman maineensa puhdistamisen kannalta arvokkaita tietoja ja kumppanikseen omituisen mutta monessa asiassa kyvykkään Lisbeth Salanderin, jolla on omassa elämässään yltäkylläisesti tuskaa. Vasta elokuvan puolivälin tienoilla nämä kaksi sankaria kohtaavat toisensa kasvotusten.
On oletettavaa, että iso osa elokuvan katsojista tuntee jo tarinan, siksi elokuvaan kohdistuu tavallista enemmän paineita. Fincher ei ole elokuvamaailman romantikkoja, hän pitää ihmisten pimeiden puolien kaivelemisesta. Juuri siksi hän onkin juuri oikea mies The Girl with the Dragon Tattoon kolean ja julman maailman tulkitsijaksi.
Fincherille kiitos siitä, että hän antaa henkilöhahmojensa kehittyä hiljalleen. Koska tarinassa puuhastellaan paljon tietokoneella, näemme usein Applen ison omenalogon läppäreiden kansissa. Pidän myös ja sähköisestä, teollisia kaikuja sisältävästä musiikista. Ääniraita on aavemainen ja levoton.