(1964/2004 Apple/Capitol)
Amerikka sotkeutui Beatles-huumaan jälkijunassa. Vuonna 1962 ensimmäisen singlensä Britanniassa julkaisseella Beatlesilla oli vuoden 1963 loppuun mennessä takanaan viisi singleä ja kaksi albumia. Yhdysvallat ei tiennyt mitään yhtyeestä, joka oli villinnyt jo koko Euroopan.
Vuoden 1964 alussa kuitenkin pamahti ja kovaa. Single I want to hold your hand nousi kohisten USA:n listakärkeen, ja yhtyeen helmikuinen vierailu Yhdysvalloissa sai maan sekaisin. Ed Sullivan Show, jossa yhtye esiintyi, oli kaikkien aikojen katsotuin televisio-ohjelma, ja parhaimmillaan yhtyeellä oli hallussaan singlelistan viisi kärkisijaa.
Levy-yhtiö Capitol teki kaikkensa hyödyntääkseen parhaimmalla tavalla yhtyeen menestystä ja vähät välitti yhtyeen omista taiteellisista linjoista. Capitol kokosi Beatles-albuminsa itse riippumatta siitä, miten yhtye itse oli levynsä rakentanut. Seurauksena oli se, että kun vuosina 1963-1966 julkaistiin Britanniassa seitsemän albumia sekä yksi kokoelma-albumi, leipoi Capitol samasta materiaalista yksitoista albumia. Tämän lisäksi tarjolla oli haastattelulevyä, instrumentaalilevyä ja muuta lisäsälää. Vasta vuonna 1967 julkaistu Sgt Pepper’s lonely heart’s club band oli identtinen brittijulkaisun kanssa.
CD-aikaan siirryttäessä Beatlesin taustavoimat tekivät viisaan päätöksen julkaista cd:t alkuperäisten brittiversioiden mukaisesti myös USA:ssa. Tämä jäi kaivelemaan jenkkifaneja, jotka olivat tottuneet eurooppalaisille outoihin levynkansiin ja laulujärjestyksiin. Nyt Capitol on yhdessä Beatlesin Apple-yhtiön kanssa ”korjannut” tämän puutteen ja julkaissut neljä ensimmäistä Capitol-albumia alkuperäisessä muodossaan alkuperäisiä jenkkimasternauhoja käyttäen. Internetin Beatles-keskustelupalstat ovat viime viikkoina keskittyneet väittelyyn siitä, oliko tämä viisas päätös vai ei.
Meet the Beatles (tammikuu 1964)
Moppitukkien USA-vierailun aattona julkaistu ensimmäinen Capitol-albumi muistuttaa kanneltaan ja sisällöltään vuonna 1963 Euroopassa julkaistua With the Beatles –albumia. Tämän levyn kappaleista 9 on mukana jenkkiversiossa, näistä suomalaisille tutuin lienee All my loving. Tämän lisäksi levyllä on itseoikeutetusti miljoonia myynyt I want to hold your hand sekä kaksi muuta singleraitaa. Meet the Beatles pysyi Yhdysvaltain albumilistan kärjessä huhtikuuhun 1964, jolloin listan kärkipaikan varasi…
Second album (huhtikuu 1964)
Beatlesin toinen USA:n albumiykkönen sisältää Meet the Beatles –albumilta poisjääneet viisi With the Beatles -albumiraitaa, singlehitin She loves you sekä kolme muuta singleraitaa. Levyn merkittävin anti olivat kappaleet Long tall Sally sekä I call your name, jotka julkaistiin Britanniassa vasta kaksi kuukautta myöhemmin.
Something new (heinäkuu 1964)
Kesällä 1964 julkaistu A Hard day’s night –elokuva aiheutti pienen sodan amerikkalaisten levy-yhtiöiden välillä. Elokuvayhtiö United Artistsilla oli oikeus julkaista elokuvasta soundtrack-albumi, mutta muuten oikeudet yhtyeen materiaaliin olivat Capitolilla. Tämän levyn sisällöstä siis viis elokuvakappaletta oli julkaistu jo aiemmin United Artistin sountrack-albumilla, loput olivat Britanniassa julkaistuja singleraitoja sekä outo saksankielinen versio I want to hold your handista.
Beatles ’65 (joulukuu 1965)
Tämä albumi oli käytännössä lyhennetty versio Brittien samanaikaisesti julkaistusta Beatles for sale –albumista, jonka 14 raidasta on tällä levyllä mukana yhdeksän. Lisäksi mukana ovat singlekappaleet I feel fine ja She’s a woman, jotka kuitenkin on pilattu suttuisella miksauksella.
---
Beatlesin brittialbumeilla oli lähes poikkeuksetta 14 raitaa, mutta näillä Capitol-abumeilla raitojen määrä jää 11:een. Nyt julkaistuilla levyillä on mukana kappaleiden mono ja stereo –miksaukset mutta silti niiden pituus jää reilusti alle tuntiin.
Stereomiksaukset ovat lähes ainoa syy ostaa tämä Beatles-boksi, sillä suurin osa boksin kappaleista on toistaiseksi ollut saatavilla cd:llä vain monomuodossa. 60-luvun alkuvuosina musiikkia kuunneltiin pääasiassa pienillä mono-levysoittimilla, ja stereo oli harvojen hifiharrastajien herkkua. Stereomiksausten tekoon käytettiin murto-osa siitä ajasta, mikä käytettiin monoversioiden hiomiseen. Capitol-boksi julkaisee nyt cd-muodossa ensimmäistä kertaa 31 Beatles-kappaleen stereomiksaukset. Paria suttuista miksausta lukuunottamatta stereoversiot sopivat mielestäni paremmin 2000-luvun hifilaitteisiin kuin sinänsä huolella tehdyt monoversiot.
Levyt on pakattu nätisti alkuperäisten levykansien näköispainoksiin ja cd-etiketitkin on huolellisesti kopioitu vinyylilevyistä. Pieni kirjanen kertoo Beatlesin Capitol-historian ja sisältää kasan kivoja kuvia Amerikan Beatlemanian alkuvuosilta. Nämä makupalat eivät mielestäni kuitenkaan riitä siihen, että The Capitol Albums vol 1. boksi olisi ostamisen arvoinen. Sen sisältämät 45 Beatles-kappaletta ovat saatavissa paljon järkevämmässä muodossa jo aiemmin julkaistuilla cd-levyillä.
teksti: Mikko Suhonen