(Apple/EMI)
The Beatlesin hajottua levy-yhtiö EMI julkaisi lukuisia enemmän ja vähemmän onnistuneita kokoelmalevyjä pyrkien näin keräämään viimeisetkin rahat Beatles-faneilta. Oli rakkauslaulukokoelmaa, rokkikokoelmaa, elokuvalaulukokoelmaa ym.
Kokoelmista järkevimmät olivat punaiseksi ja siniseksi tuplaksi kutsutut 1962-1966 ja 1967-1970, jotka kokosivat kahdelle tuplalevylle yhtyeen kaikki singlehitit ja valikoiman suosittuja albumiraitoja. Levyt pakattiin legendaarisiin kansiin, jossa Ringo Starr, Paul McCartney, George Harrison ja John Lennon poseeraavat saman talon parvekkeelta samoissa asennoissa vuosina 1963 ja 1969.
Ensimmäisen kerran nämä kaksi tuplalevyä julkaistiin CD-muodossa 90-luvun alussa. Nyt 1962-1966 ja 1967-1970 kokoelmat julkaistaan remasteroituna viimevuotisen Beatles-remasterhuuman jatkoksi. Kokoelmat ovat hyvä paketti niille, joille kymmenen vuotta sitten julkaistu 1-kokoelma jäi liian suppeaksi Beatles-paketiksi, mutta jotka eivät kuitenkaan halua ostaa jokaista 13 Beatles-albumia hyllyynsä.
Kappalevalikoima on sama kuin silloin, kun albumit 37 vuotta sitten julkaistiin ensimmäisen kerran. Tämä on valitettava ratkaisu, sillä musiikkia näille kokoelmille olisi mahtunut enemmänkin. Etenkin punaisen tuplan kappalelista olisi kaivannut päivitystä.
1962-1966
Kokoelmista ensimmäinen kattaa Beatlesin moppitukkavuodet, jolloin yhtye valtasi asteittain Britteinsaaret, Euroopan ja lopulta myös suuren Amerikan mantereen mm. kappaleilla Please please me, I want to hold your hand ja Can't buy me love. Kauden loppuvuosina 1965-1966 yhtye avasi uusia uria albumien Rubber Soul ja Revolver -muodossa, jotka olivat alkusoittoa seuraavan vuoden kokeellisille levyille.
Punainen tupla sisältää kaikki yhtyeen singlehitit She loves you:sta We can work it outiin ja Paperback writeriin, mutta yhtyeen albumit on jätetty aivan liian vähälle huomiolle. Vuonna 1965 julkaistulta Rubber Soul -albumilta on ansaitusti poimittu peräti kuusi kappaletta (mm. Nowhere man, Michelle ja In my life), mutta With the Beatles ja Beatles for sale -levyiltä on kummaltakin vain yksi kappale mukana.
Suurin omituisuus on vuoden 1966 Revolver-albumin kohtalo. Vaikka se on ehdottomasti yhtyeen tärkeimpiä teoksia (monien mielestä Beatlesin paras albumi), ovat levyltä mukana vain singlekappaleet Eleanor Rigby ja Yellow Submarine. Levyn kappaleista ainakin Paul McCartneyn Here, there and everywhere, John Lennonin Tomorrow never knows ja George Harrisonin Taxman olisivat ansainneet paikan tällä kokoelmalevyllä.
Toinen puute on cover-kappaleiden täydellinen puuttuminen. Uransa alkuaikoina The Beatles levytti monta erinomaista versiota rock-klassikoista, mutta niistä ei yhtäkään ole tälle albumille kelpuutettu. Esimerkiksi Suomessa suuriksi hiteiksi nousseet Twist and shout ja Rock 'n' Roll music puuttuvat. Tilanpuutteesta ei voi olla kyse, sillä tuplalevy on vain hieman yli tunnin pituinen, vaikka kahdelle cd:lle olisi mahtunut yli kaksi kertaa enemmän musiikkia.
1967-1970
Sininen tupla jatkaa suoraan siitä, mihin punaisella tuplalla päästiin, mutta tyylin muutos on selkeä. Paketin aloittava Strawberry fields forever on valovuosien päässä punaisen tuplan päätösraidasta Yellow Submarine, vaikka niiden välissä on vain puoli vuotta. Kokeellisen vuoden 1967 (jolloin julkaistiin uraauurtava Sgt Pepper's lonely Heart's club band -albumi sekä omituinen Magical Mystery Tour -elokuva) jälkeen yhtye siirtyi tekemään "aikuisempaa" popmusiikkia Valkoisen tuplan, Let it Be:n ja Abbey Roadin muodossa.
Sininen tupla on monin tavoin punaista onnistuneenpi kokoelma. Levy on puolitoista kertaa pitempi kuin edeltäjänsä, joten lähes kaikki yhtyeen avainkappaleet ovat mahtuneet mukaan. Painopiste on edelleen singlehiteissä (kuten Penny Lane, All you need is love, Hey Jude ja Let it Be), mutta jokaiselta albumilta ovat tärkeimmät kappaleet mukana A day in the Lifea ja Obladi Oblada:ta myöten.
Lennon/McCartney-sävellysten rinnalle on mahtunut neljä George Harrisonin sävellystä ja jopa yksi Richard Starkey -originaali. Enemmänkin kappaleita levylle olisi mahtunut, etenkin vuoden 1968 Valkoinen tupla jää kolmella kappaleellaan aivan liian vähäiselle huomiolle. Lisäksi jään kaipaamaan esimerkkiä Abbey Roadin b-puolen Paul McCartney -vetoisesta rocksikermästä.
1962-1966 ja 1967-1970 ovat vuonna 2000 julkaistun 1-kokoelman lisäksi ainoat cd:llä julkaistut koko Beatles-uran kattavat kokoelmat. Puutteistaan huolimatta ne ovat erinomainen tapa tutustua yhtyeen seitsemän vuotta kestäneeseen levytysuraan. Uusi remasterointityö takaa sen, että näiden kokoelmien ostajien ei tarvitse tinkiä äänenlaadusta. Molempia levyjä täydentää viimevuotisten julkaisujen tapaan värikkäät, uusilla historiikeilla ja harvinaisilla kuvilla varustetut kansivihkoset. Harmi vain, ettei kappalelistaa päivitetty uudelleenjulkaisun yhteydessä.
teksti: Mikko Suhonen