Totean nyt heti alkuun, että olen suuri The Baseballs -fani. Yhtye kolahti viime vuonna, kuten teki levymyynnin mukaan suureen osaan suomalaisista. Kuuntelin yhtyeen esikoisalbumin Strike! lähes puhki, miltei kyllästymiseen asti. Odotin siis innon ja kauhun sekaisilla tunnelmilla minkälainen tekele seuraava albumi olisi. Pelkäsin, että idea olisi kulutettu loppuun.
Saksalainen The Baseballs väsää rock 'n' roll -versiot modernien artistien hiteistä. Ensimmäinen albumi (jonka suurin hitti oli menevä versio Rihannan Umbrella-biisistä) palkittiin vuoden 2009 myydyimmän albumin Emma-palkinnolla.
Yhtye julkaisi huhtikuussa uutuuslevynsä Strings 'n' Stripes. Levyllä kuullaan muun muassa California Gurls (Katy Perry), Paparazzi (Lady Gaga), ja Ghetto Superstar (Pras) .
Pakko myöntää, että kokonaisuus toimii – tälläkin kertaa. Tanssijalka alkaa vipattaa heti kun levyn pistää soimaan. Väsähtämisen merkkejä kuuluu vain harvoin. Suurin sovituksista on loisteliaan kekseliäitä, osa kappaleista eroaa alkuperäisestä juuri sen verran, ettei hyvä idea vesity.
Uudella levyllä on siirrytty 50-luvulta jo enemmän seuraavalle vuosikymmenelle ja String 'n' Stripes -albumilla on selvää Beach Boys -soundia. Edellinen albumi oli innovatiivisempi, mutta nyt 60-luvun sovitukset ovat iloisempia ja aurinkoisempia. Tätä kuuntelee mielellään kesän grillibileissä tai biitsillä loikoillessa!
Menevä Candy Shop (50 Cent) on hauska versio jo sen takia mitä tietää alkuperäisestä biisistä ja esittäjästä. Viaton doo-wop-soundi yhdistettynä rap-biisin sanoihin ("Isn't it ironic how erotic it is to watch em in thongs/Had me thinking 'bout that ass after I'm gone") hymyilyttää jo ennen kuin kappale pyörähtää soimaan. Albumin toisena kappaleena on Not A Girl, Not Yet A Woman (Britney Spears), jossa on kuitenkin jo hiukan 60-luvun muottiin pakotettua fiilistä. Töyhtöpäiden versio Meredith Brooksin girlpower-kappaleesta Bitch saa heti haluamaan tanssilattialle. Myös klubihitti Hello (DJ Marting Solveig) rantapoikien I Get Around -rip offina toimii!
Levyn parasta antia ovat Keshan Tik Tok ja live-versio Natalie Imbruglian megahitistä Torn. Deluxe-version bonuskappaleina olevat konserttitaltioinnit kuulostavat muutenkin mahtavilta. Heikoimpia ja ponnettomampia sovituksia ovat pop-kipaleet kuten Backstreet Boysin Quit Playing Games with My Heart. Myös em. Lady Gagan Paparazzi on pienoinen pettymys.
Levyn puolivälissä kuultava Hard Not to Cry on Rudiger Bransin yhtyeelle rustaama kappale, jota pojat ovat esittäneet ahkerasti konserteissaan. Omat kappaleet ovat menevä lisä, vaikka pilaavatkin jotenkin koko albumin idean.
The Baseballs-tähdet Sam, Digger ja Basti sekä bändiläiset Jan Miserre, Thomas Svensson, Lars Vegas ja Klaas Wending eivät siis ole menettäneet otettaan. Tarjolla on yhtyeen faneille samanlaista 50- ja 60-lukulaista ilottelua kuin viime levykin. Täydellinen albumi aurinkoiselle kesälomalle!